Historic Rally Trophy 2017

Sarjan ja osaltamme kauden viimeinen osakilpailu ajettiin Mynämäellä Rantarallin merkeissä.Lähtökohdat kisaan olivat selkeät, vain voitto riittäisi mestaruuteen, mikäli Vesa Rissanen Escortillaan olisi toinen. Minkäänlaiseen ihmettelyyn tai taktikointiin ei siis ollut mahdollisuutta, vaan ainoa vaihtoehto oli ajaa ”oikea nilkka suorana” ja katsoa mihin se riittää.

Reitin nuotitus oli perjantaina ja silloin selvisi se että vauhtia tulee piisaamaan, koska reitti oli todella hieno ja vauhdikas. Upeita ja ennen kaikkea hyväkuntoisia teitä oli siis luvassa.

Ennen kisaa Kadetti käytiin tarkasti läpi että ei tulisi mitään €uron vikoja, no tuli kuitenkin. Keväällä hommatut Pirellin GM-version renkaat saivat nyt tulikasteensa koska luvassa oli kosteata sekä kuraa ja niissä olosuhteissa edessä käytettynä tämä harvempikuvioinen sorapyörä oli kuin omiansa ja näin olikin.

Johtoasemasta lähdettiin päivän päätöspätkille ja jokainen tietää että 14 sek johto voi haihtua yhdessä ”kämmätyssä” risteyssuorituksessa, jossa mitään ei voi voittaa mutta kaiken hävitä. Lisää ”murehdittavaa” aiheutti Matti J. Tarvaisen Mitsu josta korkkasi turbon letku ja Matti lähti meidän eteen vitospätkälle. Emme saaneet pyynnöstä huolimatta kahden minuutin lähtöväliä Mattiin ja tiedossa oli siis ohitus jossain kohtaa. Suomen vanhin rallikuski Matti J. teki niin kuin lupasi, antoi tietä ja pääsimme ohi ilman suurempia ongelmia. Toki on hyvä muistaa että noissa ohituksissa menee aina sekunteja hukkaan kun se ohitustilanne voi kestää jopa puoli kilometriä! Eikä tässä taaskaan kaikki, vaan konepellin lukituksen tapista irtosi mutteri kilometri pätkän lähdöstä ja konepellin vasen reuna ”pomppi” siinä kuskin silmissä. Petterillä tuli mieleen Tunturiralli -93 kun se ainoa kerta kun kilpurissa, syystä tai toisesta, ei ollut tuulisalpa paikoillaan ja pelti rämähti pystyyn rikkoen tuulilasin, valotelineen ja aiheutti montun kattopeltiin. Hetki siinä oli kuulemma mennyt kun kuski muisti että tässä kilpurissa on salpa paikallaan.

Youtubessa toi vitosen veto, meillä ei ole koko kautena oikein tuo incar homma pelittäny, viimeksi suht hyvä Hankiksen kutospätkän otos
ja nyt sitten ilman kypäräpuhelimen ääntä ja valonvakautusta Rantarallin
vitonen, ei oo meidän juttu tää in-car….
https://www.youtube.com/watch?v=4yUEK-GZF5Y&feature=em-upload_owner

Joka tapauksessa ajosuoritus oli vitosella ehdottomasti
kisan paras tähän mennessä ja luokan pohjat tuli 8,6 sekunnin erolla Rissaseen.
Huollossa olikin sitten taas perinteistä meuhkaamista kun ei meinattu saada
konepellin tappi uusittua/paikalleen ja otettiin käyttöön 2000kg räikkäliina,
jotta pysyy konepelti kiinni, prkl..

Viimeisellä pätkälle lähdettäessä ero Rissaseen oli tasan 21
sekuntia. Mutta, mutta 26,06 ek-kilometriä
jäljellä, eli ei mitään varaa varmisteluun. Kisan huikeimmat tilanteet
kabiinissa olivatkin sitten heti kuutosen lähdöstä n. kilometri, käytännössä
ensimmäisissä s-mutkissa- Siinä mentiin sitten laidasta laitaan ja poistuminen
tieltä ei ollut kaukana. Paikka oli aivan älyttömän liukas ja siinä olivat muutkin
”piirrelleet” omia kuvioita tien pintaan.

Maalivaatteen jälkeen molemmat kuskit kabiinissa totesivat,
että varmaan riittää tämä suoritus mestaruuteen.

Ja niinhän se riitti, 20.8 sekunnin pohjat ja luokkavoitto 41.8 sekunnin erolla!

Vähän taustaa asioille

Petteri on aloittanut rallit Fiat 127:lla vuonna 1985.

Pari kertaa on ollut jo lähellä tiettyjen sarjojen kärkipaikat.

Tapiola Junior Rally Team oli jotain ainutlaatuista ajallaan. Kuskirekrytointi tiimiin ja sitten opastusta. Nykyisin kai verrattavissa AKK:n driver Academyyn?

Boschin väreissä junnu SM sarjassa -89

Junnu SM 1991 alkoi N-ryhmän Kadettilla Jukka Roinilan kanssa yleiskilpailun kakkosijalla ja luokkavoitolla. Seuraavissa kisoissa menikin sitten ajovirheiden takia riittävän mollivoittoisesti ja sarja päättyi 13. sijaan kokonaispisteissä. Toisaalta olimme ensimmäinen ralliautotiimi suomessa joka käytti lyjytöntä 98E polttoainetta ja katalysaattoria!!, olimme siis edelläkävijöitä asiassa mikä on nyt nykypäivää.

1992 ja1993 Rallin SM sarjassa tahkottiin 16V Kadettilla Jukan kanssa ja parhaimmillaan luokan kärjen tahdissa, mutta lukuisat tekniset ongelmat rajoittivat parhaimpia sijoja. Toki rata-ajon SM:stä saatiin Kadettilla kahdella lähdöllä luokan 8. sija.

1993 ajettiin Bogen väreissä koko kausi N-ryhmässä alle 2000ccm

Trophy luokan uranuurtajat, Jorma Laakso, Mika Kitola ja Petteri Koskenala. Muita ei Trophy sarjan avauskisassa näkyny -99

2010 vuonna V1600 luokassa Alfa Romeo 147 Twin Sparkilla

2013 Thermian väreissä SM sarja suomi cupin luokassa.

Lähes 200 rallia on siis Petterillä takana.

Nyt oli sitten ensimmäisen sarjavoiton aika, 32 vuoden ”hinkkaamisen” jälkeen.

Nyt kuulemma tuntuu aika tyhjentävältä vaikka ei mistään SM sarjasta olekaan kysymys. Tähänon hyvä päättää…. vai onko???

Kuusi kuukautta on kulunut siitä kun viimeksi oli tiimillämme kisa, Hankiralli. Väliin on mahtunut kaikenlaista tapahtumaa. Teijo talot ralli jäi väliin kun moottorin valmistuminen venähti. Toukokuun puolessavälissä uusi moottori saatiin tulille pienten vastoinkäymisten saattelemana. Kaikkea voi tapahtua, mm. moottorin kampiakselin tunnistin päätti hajota itsekseen. Muutamia päiviä ihmeteltiin vikaa ja uusittiin sähköosia kunnes asia ilmeni. Seuraavana oli vuorossa moottorin sisäänajoa n 350 km. Aiempi pakoputkisto todettiin liian ahtaaksi ja se uusittiin alusta loppuun ennen moottorin säätöä eli jarrutusta. Jarrussa saatiinkin jo osviittaa että uusi moottori pelittää hienosti ja se tuottikin lukemat 185 hp / 215Nm.

Tässä vaiheessa kaikki näytti siis hyvältä. Ensimmäisissä testeissä alkoikin taas tapahtua. Edelleen vuotava ohjaustehostin on jo tuttu juttu, mutta nyt laturin hihna päätti olla pysymättä paikallaan vaikka hihnapyörää oli suurennettu ehkäpä jopa ristiriitaisin ohjeistuksin jotta sen pyörimisnopeus alenisi moottorin kierrosluvun noustessa. Toinen versio hihnapyörästä näytti jo toimivan vaan kisahan sen kertoisi onnistuneista testeistä huolimatta. Testi jäivät siis pari viikko ennen Pohjanmaa rallia tasan kahdeksaan kertaan ajettuun Saukkolan EK lenkkiin. Jotenkin odotukset olivat ristiriitaiset niin pitkän ajotauon jälkeen, kuin jatkuvasti uusia ”ominaisuuksia” esittelevän kilpurimme vuoksi. Ja vielä kisaviikon alussa huomattiin että oikean etutolpan iskarin ohjain oli aivan väljä ja pyörä klappasi lähes puolen sentin verran, että sillei.

Pohjanmaa rallin omituisuus on se että se ajetaan kahtena päivänä ja poikkeuksellisesti lauantaina ja sunnuntaina. Jo se että kahdeksan ek:ta laitetaan kahdelle päivälle on aivan syvältä ja vielä että ajetaan sunnuntaina, lisää vain kisan miinuspisteitä. Emme tykänneet eikä tykännyt moni muukaan. Onneksi joka kisan jälkeen saa laittaa sarjaorganisaatiolle palautetta ja sitä tulee nyttenkin, mutta valitettavan vähän positiivista.

kuva: samzon.kuvat.fi

Kahden pätkän jälkeen luokkajohtomme oli lähes puoli minuuttia ennen Rissasta joka kärsi viitosvaihteen puutteesta ja sen tietää että näillä nopeilla teillä on huippunopeus myös tärkeässä osassa. Osaltamme huiput olivat kierrosluvun rajoittimen ollessa 7400 rpm nyt n. 153kmh ja rajoitin hakkasikin aika useasti näillä nopeilla teillä. Huollossa laitettiin lisävalot nokalle ja ihmeteltiin ylösalaisin kääntynyttä laturin hihnaa. Päätettiin olla koskematta siihen kun kerta kuitenkin pysyi paikallaan. Vaihdekeppi heittäytyi nahkeaksi ekalla siirtymällä ja koko kisan ajan oli vaikeuksia saada ykköstä ja kakkosta päälle. Lähdöissä ei uskaltanut enää viivalla laittaa vapaalle vaan seistiin kytkin pohjassa kunnes lähtävalot sammuivat. Vaihdemissejä tuli useita tässä kisassa kepin oikkuilun vuoksi. Lisäksi moottori alkoi vuotamaan öljyä ja sitä oli pakko lisätä joka pätkän jälkeen. Ei siis vieläkään murheetonta kisaa.

Nelosen jälkeen oli edessä huolto ja yötauko. Huollossa otettiin panssari pois ja tarkistettiin koneen kiinnitykset, se on sentään alkanut pysyä kiinni!. Yötauolle mentäessä luokkajohto oli suht turvallinen 46 sekuntia ennen Rissasta.

Murheita siis oli ja ajoltaan auto muistutti lähinnä kyykäärmettä tuon iskarin välyksen vuoksi, onneksi in-car video ei toiminut tälläkään kertaa niin ei kenenkään tarvi nähdä kuinka suoralla tiellä saa veivaa rattia kokoajan. Lisäksi öljynpainemittari ilmoitti nelosen puolivälissä että ei olisi paineita, mutta kun mitään ääniä ei kuulunut niin pidettiin lappu lattiassa. Huollossa todettiin että mittarin on oltava kaput koska olisihan moottori lauennut jo aikoja sitten jos paineita ei olisi ollut, toki se hieman kuskien takaraivossa painoi yöpuulle mennessä että onhan se niin?

kuva: samzon.kuvat.fi

Lauantai valkeni aurinkoisena ja taktiikka oli ajaa omaa riskitöntä ajoa ja samalla seurata Rissasen aikoja, sekä toivoa että Kadettimme jaksaisi maaliin asti. Kaikki välit käytettiin auton tarkistuksiin, lähinnä öljymäärän seuraamiseen ja lisäämiseen. Loput neljä ek:ta ajettiin suht samaan tahtiin Rissasen kanssa ja maalissa eroksi kirjattiin 46,4 sekuntia Rissasen ajamaan Escort BDA:han. Sarjan voittoratkaisu jää siis sarjan viimeisen kisaan, Rantaralliin. Se ajetaan 7.10 Mynämäen ympäristössä. Vuorossa on auton läpikäyntiä ja ongelmien ratkaisua. Etuiskarit koitetaan saada huoltoon hetimiten, jotta saadaan auton ”käärmekäynti” kuriin. Muutenkin olisi aika saada jo edes yksi murheeton kisa tälle kaudelle. Ensi kauden suunnitelmat ovat täysin vielä auki. Valitettavasti tuntuu keskusteluissa muiden kanssa se että ensi vuonna olisi luokassamme vieläkin vähemmän kuskeja kuin tänä vuonna. Se ei ainakaan motivoi yhtään lisää jatkamaan jos näin käy. Tiedossa on että uusi autoja on rakenteilla jotka mahdollisesti tulisivat samaan luokkaan ajamaan, mutta aika näyttää. Kisan läpivieminen ei onnistu ilman kisan järjestäjiä, joten sinne suuntaa kaikille iso kiitos. Huollolla riitti tällä kertaa myös puuhaa, iso kiitos Kaarle, Artsi ja Anssi.

Pistejohdossa kevättauolle

Hankirallin ajaminen oli käytännössä muutamista päivistä kiinni. Reitti oli perjantain nuotituksessa todella ankeassa kunnossa hiekkaa, loskaa ja vettä, jäästä ei tuntunut olevan tietoakaan. Muuten hieno reitti kierteli Porvoon. Loviisan, Lapinjärven ja Myrskylän maisemissa ja ek kilometrejä oli tarjolla lähes 60. Tällä kertaa luokkaamme oli ilmoittautunut seitsemän autokuntaa. Tiimimme focus oli tietty seurata lähintä kilpakumppaniamme Vesa Rissasen Escortia.

Kilpailu starttasi Porvoon kulttuurikeskuksen edestä ja ensimmäinen siirtymä oli jopa 44km ja se ajettiin onneksi siviilipyörillä. Renkaiden vaihto tehtiin Loviisan Nesteellä ja siitä sitten ensimmäiselle erikoiskokeelle odottelemaan starttia joka venähti yli puolituntia saattokeikan vuoksi.

Nelos ek:ta jouduttiin lyhentämään melkein viidellä kilometrillä koska se osuus oli täysin hiekalla ja tienhoitokunta oli ilmoittanut että kilpaa ei siinä tällä kertaa ajeta. Nelonen ja vitonen tulivat kuskien mielestä jo ihan ok, mutta silti ero vain jatkoi kasvuaan, kuskimme hieman ihmettelivät asiaa ja jotenkin tuntui että tämä vuotava saksalainen lady ei oikein ollut enää moottoriltaan parhaassa tikissä ja eihän se ollutkaan. Kisan jälkeen katsottiin sisäkuvausta niin siinä näki että ei ollut enää edes ne 155 hepoa tallella, sen verran tahmeaa oli kulku.

Kuutoselle lähdettäessä oli edellä ajavan Ford kaksikon ero vaivaiset 2,8 sekuntia ja arvelimme että tällä ek:lla, joka oli kisan toiseksi pisin pätkä, saattaa näiden sankareiden kisatessa tapahtua jotain. Omien kuskiemme ajo oli päivän parasta ja kuutosen 3,4 sekunnin pohja-aika lämmitti mieltä ja varsinkin pätkän maalimutka jossa annettiin "yleisölle viihdettä"

Käy katsomassa incar kuvaus ek:lta 6

Kuten arvelimme että jotain voi tapahtua, niin Arto Uusi-Ranta ”sijoitti” BDA:nsa ojan reunalle neljäksi minuutiksi ja lahjoitti tällä tavoin meille luokan kakkospaikan, ralli on….

Jäljellä oli alle neljän kilometrin päätös ek ja oli selvää että mitään yritystä ei enää ollut, vain perussuoritus ilman riskejä ja kakkostila oli siten tosiasia.

Eihän tämä olisi ollut taaskaan mikään kisa jos ei tämäsaksalainen vuotava keksintö olisi temppujaan tehnyt. Ohjaustehostin hajosi lopullisesti viimeisellä erikoiskokeella ja kaikki öljyt tuli hammastangosta pihalle. Ei se siellä pätkällä onneksi paljoa haitannut mutta sai kuulemma rattia voimalla vääntää viimeisellä siirtymällä. Ei se tähän vielä loppunut.

Savonlinnan Seurahuone ralli 10-11.2

HRT sarjan toinen osakilpailu viännettiin savon syämmessä. Luvassa oli siis korkeuseroja ja vauhdikkaita teitä.

Paljon pieniä ja yksi iso...

Otsikko kertonee jotain kilpailua edeltävistä päivistä ja itse kilpailusta. Rengon kilpailun jälkeen auto käytiin tarkasti läpi ja kaikki näytti olevan kunnossa jo kahta viikkoa ennen tätä tapahtumaa. Vuotava hammastankokin näytti pitävän lisäaineistuksen avulla. Jos jollain on hyvät ennustajan lahjat niin hän voisi kertoa miten tämmöisiä juttuja oikein voi tapahtua.

Kisaviikon keskiviikkona Petteri kävi heittää pikku lenkin Kadettilla ja totesi kaiken olevan ok. Kadetti laitettiin trailerin päälle ja huoltoauto pakattiin valmiiksi huoltoporukalle perjantaita varten. Torstai aamuna kun Petteri oli lähdössä työkeikalle ja sieltä suoraan Savonlinnaan, niin Kadetti oli yön aikana vuotanut niin ohjaustehostimen öljyt kuin jäähdytinnesteet pitkin traileria ja pihaa. Ei alkanut niinkuin vahvasti toi reissu.

Petterillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ilmoittaa huollolle että hommia tiedossa perjantai-iltana kun tulevat Savonlinnaan. Onneksi Petteri oli sopinut Savonlinnan Thermia myyjän, Savonlinnan Lämpöpumppu Oy:n kanssa hallitilojen lainasta perjantain ja lauantain väliselle yölle. Tästä iso kiitos SLP:n Teemu Lautiaiselle.

Petteri ja Tommy painelivat Savonlinnaan jo torstai-iltana. Perjantaina oli vuorossa reitin nuotitus. Reitti oli aivan jäätävän nopeaa tietä koosta huolimatta, joten taas oli tiedossa rajoittajaa vastaan ajamista. Sinäänsä hämmästytti kuinka isoille teille reittiä oli viety, varsinkin kolmos ja nelos erikoiskokeiden isojen teiden osuudet olivat todella nopeita. Saimme kuulla että reittiä oli yritetty viedä selkeästi pienemmille teille siinä kuitenkaan onnistumatta, no ei se rallien järjestäminen mitään herkkua ole ja jos lupia yksityisteille ei heru niin sitten vedetään valtion tietä nilkka suorana. Siitä huolimatta reitti oli hieno, vaihteleva ja hyvässä kunnossa.

Nuotit oli vihkossa neljän aikoihin ja huolto saapui hallille hieman sen jälkeen ja sitten alettiin ihmettelemään vuotavaa Kadettia. Jäähdytynestettä oli tullut ulos ylävesiletkusta joka ei ollut koskaan aikaisemmin edes tihkunut, emme ymmärrä. Hammastanko vuosi edelleen ja oletus oli se että sieltä on joku stefa mennyt ja ehkä huoltoaine ei ollut vielä tehonnut vähäisen käytön jälkeen. Sille ei olisi tarkoitus tehdä mitään ennen kevättaukoa, joten voi vain toivoa että ”mehut” pysyy sisällä. Lievä huoli mielessä tiimi siirtyi ostamaan pakista hävinneitä työkaluja Motonetin kautta hotellille. Tuhti ruokailu porukalla maailmaa parantaen ja sitten syvää kuorsausta neljän hengen huoneessa.

Lauantai aamu valkeni aurinkoisena lähes parinkympin pakkasasteilla, onneksi meidän koko kalusto oli lämpimässä hallissa. Hallille tullessamme totesimme iloksemme että Kadettin alla ei ollut yhtään lätäkköä, oliko siis tämän saksalaiseksi naaraskadettiksi ristityn keksinnön ”vuotokausi” ohi?.

Seuraavana käsikirjoituksessa oli katsastus ja siitä sitten huoltoalueelle, Savonlinnan Prisma, pihalle laittamaan piikkipyörää alle, sekä suorittamaan loput tsekkaukset ennen starttia joka tapahtui Savonlinnan torilta.

Jälleen ihmetyksen aihe, ensin luultiin että vasemman etupyörän laakeri on rikki kun välystä oli renkaan ulkokehällä lähes sentti! Napamutteri oli löystynt, miten, emme ymmärrä, koska tallissa se oli kiinni varmasti!! Mutteri kireelle ja välys katosi... Mukaan Kadettiin pakattiin litra ohjaustehostinöljyä ja pari litraa jäähdytynestettä varoiksi. Jotenkin oli sellainen epäluotettava olo kuskeilla että mitä seuraavaksi...

Kuva: Juha Huttunen

Kisa alkaa

”Perhoset vatsassa” Petteri ja Tommy lähtivät torilta kohti ensimmäistä, kisan lyhintä, vajaan yhdeksän kilometrin pituista EK:ta. Se sujui virheittä vauhtia tunnustellen luokan 8,8 sekunnin pohja-aikaan. Nyt selvisi se että vauhdit olivat kasvaneet kaikilla luokan kuljettajilla ja erot tulisivat olemaan pieniä.

Ennen kakkos ek:ta Petteri tarkasti nestetilanteen ja sekä ohjaustehostin- että jäähdytinneste tasot olivat niinkuin piti. Kakkos ek:ta kuskimme olivat vain edenneet noin pari kilometriä kun kabiiniin pölähteli palaneen öljyn katku ja se tietty sekoittaa hetkittäin kuskien keskittymistä. Pätkän loppupuolella Petteri otti oranssit lasit pois päästä kun hämärtyi ja laittoi ne ajaessaan penkille haaroväliin, arvaako löytyikö noita laseja enää sen jälkeen?, no eipä tietenkään.

Vuorossa oli kisan ainoa huoltomahdollisuus joka oli poikkeuksellisesti sisällytetty ajoaikaan. Huollossa todettiin että jäähdytynestetaso säilyy mutta ohjaustehostinöljyt olivat jälleen vähissä ja hammastanko ”kusi” suoraan pakosarjan päälle, josta aiheutui se ”mukava” käry ohjaamoon. Huolto toimi tehokkaasti ja laitteli lisää nippusiteitä pitämään hammastangon suojakumeja aisoissa ja öljyjä edes vähän siellä oikealla puolella. Samalla laitettiin talven viimeiset uudet renkaat etupäähän, sekä lisävalot nokalle, sokeita kun tuon ikäiset kuljettajat ovat niin tarviivat valoja jo iltapäivällä. Huollosta lähdettäessa Petteriltä lipesi jalka kytkimeltä ja poljin hyppäsi ylös kääntäen konehuoneen puolelta kytkinhaarukassa olevan ”palikan” poikittain ja kytkin jäi kantamaan. Eiku takas paikalleen ja konehuoneen puolelle laittamaan palikka oikeaan asentoon. Olisi tietty tässä kohtaa ollu hyvä laittaa ”nippari” varmistamaan ettei toistu, mutta eihän sitä taas siinä tajuttu.

Kolmosen lähtöön tullessa huomattiin että jarrupolkimen ruuvikiinnitteinen poljin pinta oli menettänyt toisen ruuvin ja se käytännössä heilui sivulle tavalla kun painoi kaasun pohjaan niin samalla se oli sielä välissä, terve... Irti sitä ei enään viittinyt alkaa ottamaan kun oli jo vyöt kiinni ja lähtöjonossa. Kuitenkin kolmosella syntyi koko nuottiluokkien pohja-aika ja kuskimme siirtyivät koko porukan johtoon 1,6 sekunnin turvin ennen Pentti Veikkasen Porsche 911. Toki tällä tuloksella ei ole virallista merkitystä koska pisteet jaetaan luokittain. Luokassa johtomme oli 33 sekuntia Vesa Rissasen luotsaamaan Escortiin, kolmantena Juhani Pelkonen Opel Asconalla ja neljäntenä Opel Kadett GTE:llä Petri Söyring. Tällä ek:lla oli myös Petterin mukaan poistuminen todella lähellä kun hypyn jälkeen Kadetti laskeutui ojan reunalle ja pikkaisen haukkasi mutta kun oli veto päällä kokoajan niin tilanteesta suoriuduttiin. Petteri otti ”mokan” täysin omaan piikkiinsä koska nuotti siihen paikkaan oli vaillinnainen.

Ennen viimeistä 25 kilometriä pitkää pätkää Petteri meni laittamaan taas ”hypänneen” kytkinpalikan paikalleen ja yritti laittaa sinne lukitukseksi nipparin mutta ilman laseja ja otsalamppua sai homman sokea kuski unohtaa. Siinä hötäkässä unohtui katsoa ohjaustehostinnesteet ja vaikka yrittää irroitta se poljinpinta, mutta ei. Kait sitä oli kuskit niin keskittyneitä ratkaisupätkään että pasmat on ihan sekaisin ja aikaakaan ei ollut kuin muutama minuutti ennen asema-alueelle siirtymistä, joten eikun viivalle. Nelospätkä alkoi sujumaan kuskien mukaan ehdottomasti päivän parhaalla vireellä. Ajo oli jouheaa ja ylimääräisiä liippeejä tai muita kuvioita ei ollut. Noin viisi kilometriä ennen pätkän maalia sitten ”pamahti”. Vasen koneenkorva irtosi ja kone heilui moottoritilassa niin että ei kakkos ja nelosvaihdetta ei saanut enää päälle. Joten vitonen sisään ja kokoajan veto päällä ja jarrutuksissa ei saanut kaasua nostaa jotta vaurioita ei tulisi lisää. Toivo luokkavoitosta katosi samantien ja kisa muuttui selvitymissuoritukseksi.

”Elämäni pisimmät kilometrit” totesi Petteri pätkän maaliin saavuttua.

Jotenkin kuskit asennoituivat siihen että tänään otetaan vain pisteet mitä saadaan, mutta mitä vielä, etumatka piti ja jäimme vain 11,5 sekuntia pohjista tuosta hässäkästä huolimatta, joten luokkavoitto tuli 21,5 sekunnin erolla Rissaseen.Jos olisi ollut vielä yksikin erikoiskoe jäljellä niin sinne ei olisi tarvinnut enää mennä, mutta vielä oli tietty kisan pisin siirtymä 43 kilometriä Kerimäen kautta Savonlinnaan, joten Petteri ja Tommy eivät uskaltaneet vielä tuulettaa luokkavoittoaan.

Saksalainen vuotava naaraskadetti kesti kuitenkin ja Savonlinnan torilla tavattiin.

Tässä kohtaa on kiitosten paikka. Kiitos huollolle; Stefi ja Kaarle, kartturi Tommylle; nyt tuli ”tavara” ihan ajallaan vaikka Petteri yrittikin hyppää pelit pihalle. Kiitos kuuluu myös Savonlinnan UA:lle hienosta kisasta.

Niin, oliko sitten mielestänne meidän tiimillä ”ohjelmaa” kisaaa ennen, aikana ja jälkeen?

Lopuksi voidaan vielä todeta että meillä oli tällä kaudella ekaa kertaa InCar kamera autossa ja tämä laadukas laite kuvasi kaikki neljä erikoiskoetta kartturin kypärää ja kuskin käsiä...

Joten miten niinkuin omasta mielestä tämä viikonloppu meni?

Hankiralli toivottavasti säiden puolesta ajetaan 3-4.3 Porvoon maisemissa. Tallissa riittää puuhaa Kadettin kanssa ennen sitä. Tommy perheineen varasi Kanarian matkan toipuakseen tämän kisan järkytyksistä, joten Petteri saa sitten ihmetellä irronneita moottoreita keskenänsä.

Palaamme aiheeseen viimeistään Hankiksen jälkeen, hyvää talven jatkoa kaikille.

Terveisin OTF / Peveko tiedotus

Savonlinnan Seurahuone ralli 10-11.2

HRT sarjan toinen osakilpailu viännettiin savon syämmessä. Luvassa oli siis korkeuseroja ja vauhdikkaita teitä.

Paljon pieniä ja yksi iso...

Otsikko kertonee jotain kilpailua edeltävistä päivistä ja itse kilpailusta. Rengon kilpailun jälkeen auto käytiin tarkasti läpi ja kaikki näytti olevan kunnossa jo kahta viikkoa ennen tätä tapahtumaa. Vuotava hammastankokin näytti pitävän lisäaineistuksen avulla. Jos jollain on hyvät ennustajan lahjat niin hän voisi kertoa miten tämmöisiä juttuja oikein voi tapahtua. Kisaviikon keskiviikkona Petteri kävi heittää pikku lenkin Kadettilla ja totesi kaiken olevan ok. Kadetti laitettiin trailerin päälle ja huoltoauto pakattiin valmiiksi huoltoporukalle perjantaita varten. Torstai aamuna kun Petteri oli lähdössä työkeikalle ja sieltä suoraan Savonlinnaan, niin Kadetti oli yön aikana vuotanut niin ohjaustehostimen öljyt kuin jäähdytinnesteet pitkin traileria ja pihaa. Ei alkanut niinkuin vahvasti toi reissu. Petterillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ilmoittaa huollolle että hommia tiedossa perjantai-iltana kun tulevat Savonlinnaan. Onneksi Petteri oli sopinut Savonlinnan Thermia myyjän, Savonlinnan Lämpöpumppu Oy:n kanssa hallitilojen lainasta perjantain ja lauantain väliselle yölle. Tästä iso kiitos SLP:n Teemu Lautiaiselle.

Tiimin kolmen vuoden ajotauko on takana ja enimmäinen Historic Rally Trophyn (HRT) osakilpailu on nyt ajettu.

Ennenkuin tähän pisteeseen päästiin on ”verta ja hikeä vuodatettu” Tiimin uutta asetta hisseen, Kadettia, on rakennettu pikkuhiljaa pari vuotta mutta niinkuin aina niin kiire pukkaa päälle juuri ennen ensimmäistä kilpailua, niin nytkin.

Ensimetrien testit Saukkolan EK:lla pari viikkoa sitten tuottivat n 20 km treeniä ja lukuisia korjattavia kohteita autossa, mutta ei onneksi mitään vakavaa, paitsi tietty ykköskuljettajan, Petterin, ”ranneruoste” ei noilla kilsoilla vielä paljon poistunut. Uusi kartturi, Tommy Nyholm, astui riviin joten lähtökohdat tiimin ensimmäiseen kisaan olivat positiivisen odottavat. Toki Tommyllä takana jopa Vetomies 2016 kisa, joten ei tässä mitään noviiseja kuitenkaan olla. Siis monta uutta ”liikkuvaa osaa” ensimmäiseen sarjan kisaan lähdettäessä.

Tälle kaudelle HRT sarjassa on myös mahdollisuus ajaa kilpailut ennakkotutustuttavana, eli alan kielellä nuotista. Tämä oli varmasti se viimeinen ”niitti” lähteä mukaan sarjaan, johon on yritetty aikaisemminkin tehdä tuloa useampaakin otteeseen.

Ahveniston Autourheilijat isännöivät tätä ensimmäistä osakilpailua ja he olivat rakentaneet todella toimivan kilpailukokonaisuuden.

Osaltamme lähtö Siuntion Ketunpesästä (Foxhole) tapahtui lauantai aamulla kuuden aikaan. Linnatuulen aamiaisen jälkeen ilmoittautuminen kisatoimistossa kahdeksalta ja paperit kätöseen ja kuskit reitille nuotittamaaan.

Kilpailun kaikki neljä erikoiskoetta sijoittuivat hyvin lähelle kilpailun keskusta, Renkoa, joten mitään kiirettä ei kuskeilla ollut saada ”pätkiä paperille” Reitin tutustumisen jälkeen kuskit saapuivat huoltoalueelle jossa voitiin todeta huoltohemmojen tehneen tarvittavat toimenpiteet kilpurille ennen katsatusta ja starttia. Ei tästäkään mitään tulisi jos näitä avustajia ei olisi, joten vielä kiitos Arto Björklund ja Petteri ”Team Kat” Salmela.

Tunnelmat katsastuksen jälkeen olivat lähinnä jo odottavan sekavat ja meinasi se kypäräpuhelimen patterikin unohtua, mutta onneksi Sale Renko pelasti tilanteen.

Kisa alkaa...

Tiimimme kuskille kolmen vuoden ajotauko ei tainnut tehdä pahaa, koska ensimmäisellä erikoiskokeella (EK) oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita enemmän kuin yhteensä Petterin aiemmin ajamien toisensadan rallin verran.

Tommy hoiteli nuotit hienosti ja ekalta EK:lta tuli yllätykseksi kirkas luokan pohja-aika.

Tosin Petteri kertoi että oli ihan törkeen liukasta ja Kadetti oli karkaillut kuljettajan hallinnasta pöperölumelle millon takapää ensin ja sitten koko auto. Eli oliko tässä tapauksesa kuljettaja menettänyt useasti hetkellisesti ajoneuvon hallinnan?, kyllä kuulemma oli.

Ykkös EK:n lisätapahtumiin myös lukeutui edellälähteneen Skoda kuljettajan ohitus, mutta onneksi siellä kabiinissa oltiin hereillä ja ohitus ei vienyt paljoa lisäaikaa.

Kakkos EK menikin sitten jotenkin pumppailessa, mutta kuitenkin kuskimme selvittivät tämänkin EK:n pohja-aikaan, toki niukasti 0,2sek erolla Fordilla ajaneesen Rissaseen. Tauolle saavuttaessa tilanne oli tiimimme osalta yllätyksellisesti suht vankka johto 0.30,1 erolla seuraavaan.

Spekulointia riitti huollon aikana, mutta todettiin että edessä on vielä puolet kisasta ja pimeäkin tulee. Se jos joku ”pelotti” Petteriä, koska hisseautolla pitää käyttää aikakuden valoja, eli ainoastaan Halogenit nokalla kohti pimeää. Aikaisemmin sai vetää V1600 autolla nokka täys Xsenoneja jolloin tuollainen yli viisikymppinen äijäkin näki vielä jotain...

Sarja alkoi siis parhaalla mahdollisella tavalla. HRT sarjassa pisteet jaetaan luokittain ja näin ollen maksimipisteilla jatketaan seuraavaan osakilpailuun Savonlinnaan 11.2 Opel Team Foxhole kiittää kanssakilpailijoitaan ja varsinkin kisan järjestäjiä hienosta kokonaisuudesta, Savonlinnassa nähdään! Terveisin OTF / Peveko tiedotus

Foxhole Racing Team 2017

Tästä se lähtee tai sitten ei :)

20.-21.1. Historic Ralli, Renko

Oletko muuten kuullut että tiimimme julkaisee 16 sivuisen tabloid lehden? Katsoppa tästä mediakortin tiedot /files/peveko2.kotisivukone.com/tiedostot/FRT_Mediakortti_2017.pdf ja varaa oma paikkasi ennenkuin painopinta loppuu :)

Tulevalla kaudella lähdetään pitkästä aikaa rallin pariin. Viimeisin kokemus vuodelta 2013. Sen jälkeen ei ole rattiin tartuttu kilvanajon merkeissä.

Kahden vuoden rakentelu lähenee loppuaan ja Kadett alkaa olla valmis tulevaan Hissen HRT sarjaan nuotista, kuskien valmiudesta ei olla oikein edes tietoisia, mutta kait ne rähmät pyyhkityy ranteista ja silmistä.

Mutta, parivaljakko Petteri Koskenala Ja Tommy Nyholm koittaa laittaa parastaan ja ennenkaikkea harrastaa...

Laittellaan muutama kuva Kadettin "synnytyksestä" . Toivottavasti viihdytte seurassamme.Ja kun kausi alkaa, niin näillä sivustoilla on varmasti tarinaa ennen, välissä ja jälkeen...

Kadett aihio ostettiin n kaksi vuotta sitten.

Purku ja osittainen vesipuhallus...

Kilpa-auton rakennuksen paras hetki, valmis hylsy johon saa alkaa laittaa osia kiinni... :)