HRT-Historic sarja 2022

Jos jäi Lahden kisa väliin työkiireiden vuoksi, niin ”Jyskälä”sitten Petterin silmäongelman takia. Tänään oli sitten Petterillä silmälääkärin tarkemman tutkimuksen aika ja sen verran tuli takapakkia, että ei enää tällä kaudella kilpurin rattiin ole Petterillä asiaa. Mitään ”eläinlääkärin määräämää” lopetusmääräystä ei tullut mutta muutamien kuukausien kilvanajotaukoa kylläkin syvyysnäön puutteen vuoksi.

Joten, esitämme jo tässä kohtaa isot kiitokset kaikille kauden yhteistyökumppaneillemme. Lopputuloksiin saatetaan kirjata HRT Sprint sarjan kolmas tila ja rallin puolella ehkä jäämme kympin sakkiin? Tämä kausi oli paljon ”kovempi” kuin vuosi sitten, jolloin sijoituimme HRT- rallin nuottisarjan kahdeksanneksi. Iso kiitos kaikille kisojen järjestäjille, kanssakilpailijoille ja omalle tiimille, ilman teitä tämä ei olisi onnistunut edes tähänkään asti!

Mitä sitten jatkossa? Siihen ei ole vielä vastausta, mutta
jokainen, joka seuraa mitä ympärillä tapahtuu elinkustannusten nousun seurauksena,
ymmärtää varmasti, että tuleva 2023 kausi tullee olemaan historian ”hiljaisin” rallien
osallistujien määrässä, sehän on nähtävissä tämän syksyn ralleissa jo nyt.
Syitähän on monia, em. kustannusten nousu ja aivan liian suuri määrä ralleja ja
sprinttejä kolmen kattojärjestön toimesta, mm viime viikonloppuna kaksi rallia
ja kaksi sprinttiä! Ei riitä vähenevä määrä harrastajia kaikkiin kisoihin

Iso asia on se, että Koskenala sukunimi säilyy jatkossakin lähtö- ja tuloslistoilla, siitä pitää huolta jo kolmannessa autourheilupolvessa Henri ja Kaarle Koskenala, hyvilläkin sijoituksilla niin rallissa kuin sprintin puolella.

Neljäskin sukupolvi, Mico, on jo jaloillaan, mutta onko se jo sitten sähköautojen aikaa kun rattiin ylettää, mene ja tiedä…

Alun perin tämän kisan piti jäädä väliin, kun kartturi Apilla oli edustustehtäviä muualla. Toki Kaakkoisrallin keskeytys ja pistemenetys laittoi asiat uuteen valoon. Nuottikartturin löytäminen kun ei ole muutenkaan helppoa ja sitten kun vielä osuu joku SM-ralli pohjanmaalla samaan aikaan niin, niin aika haastavaa yhtälö tiedossa. Petteri oli jo luovuttamassa asian suhteen mutta Car Aitan Tiaisen Pasi soitti yhden puhelun ja kas Turo Lehtonen astui Foxhole Racingin vahvuuteen tähän(kin?) ralliin, kiitos Pasi vinkistä! Ei muuta kuin ilmo sisään ja kisaa odottelemaan. Turon kanssa ”treenattiin tallissa”, samalla kun hän sääti vyöt sopivaksi, niin kysyi että minkäslaisilla nuoteilla minä ajan? Varttitunnissa oli hommat kondiksessa, joten luottavaisilla mielillä kohti Pälkänettä ja perjantain nuotitusta. Kuva: Henri Koskenala

Kisan viiden erikoiskokeen reitti oli todella kompakti ja hienoa tiestöä mm. vanhoista Jyskälöistäkin tuttua Västilää ja muutaki hienoa tiestöä. Nuotti oli tehty jo perjantai iltapäivällä kahteen mennessä ja sitten alkoikin odottelu illan vapaaehtoiseen katsastukseen, joka alkaisi vasta klo 18.00. Huoltoon lähti Henri joka oli tuomassa Samaraa pelipaikoille. Hänelle tuli pikku ”penaltia” kun kortti ei riittänyt yhdistelmän ajamiseen ja Pirkanmaan konstaapelit antoivat 520 € muistutuksen. Onneksi ei lähtenyt kortti! No näitä sattuu. Samara saatiin leimattua katsastuksessa, jossa ei katsottu käytännössä yhtään mitään! Emme sitten tiedä mikä virka tällaisella tapahtumalla on, mutta tulipahan hoidettua. Leiman jälkeen kolmikko suuntasi majapaikkaan, Aapiskukkoon Pälkäneelle. Ilta sujui ruokailun ja ralliaiheisten tarinoitten tahdissa. Kuva: Henri Koskenala

Kisapäiväksi luvattiin sadetta käytännössä koko päiväksi ja valitettavasti se ennuste piti tällä kertaa paikkaansa. Luokassamme starttasi neljä autokuntaa, joista meidän lisäksi Juha Laaksonen Öettinger Golfilla, Mikko Frilander Kostajalla ja Seppo Raittila Corolla GT:llä. Sama virsi taas, ajamalla tuota porukkaa vastaan ei mitään saumoja, mutta… Sade teki kelin tosi raskaaksi ja Samarassa tuntui kuin kässäri olisi koko aika päällä, mutta muuten ajo sujui mukavasti ja nuottikin tipahteli hienosti, liekö etukäteis treenaaminen tehnyt tehtävänsä? Ekalla lenkillä ajettiin kolme EK:ta ja tauolle tultaessa Samara porukka oli kolmantena, kun Raittila joutui heittämään ”pyyhkeen kehään” Corollan pakosarjan hajottua EK:lla kaksi. Laaksosen Juhalla taasen katkesi Golfista vaihdekeppi kolmosella ja he sinnittelivät huoltoon yhdellä vaihteella. Keppi saatiin hitsattua ja matka pääsisi jatkumaan. Meillä taasen oli pitkästä aikaa kisa että Samara toimi kuin kello, silti katseltiin paikat läpi ja mitään ihmeellistä ei ollut, epäilyttävää… Tauolla olimme kimppahuollossa Ilkka Pohjosen autokunnan kanssa ja siellä huoltopäällikkö/Chef Tommy Nyholmin retkiautosta tarjottiin lämmin ruoka ihan kuin suuressa maailmassa, kyllä maistui! Iso kiitos avusta, jälleen! Kuva: Henri Koskenala

Toisella lenkillä oli kaksi EK:ta vielä ajettavana. Meidän autokuntamme tilanne oli aika tuttu, takana ei ketään ja eteen matkaa ihan riittävästi, joten fiksusti maaliin oli tavoite. Nelos EK:n alku osuus meinasi muuttaa tilannetta koska Petteri luuli ensin, että meni vetoakseli lähdössä, mutta sitten osoittautuikin että täysin lilluna ollut tie oli niin liukas että pitoa ei ollut juuri nimeksikään ensimmäisten kolmen kilometrin aikana, ennen kääntymistä isommalle tielle. Vielä viides ja viimenen EK ja sitten maaliin. Edelleen ihmettelemme mitä Samaralle on tapahtunut, ei mitään murheita koko päivänä! Edelleen epäilyttää…

Kuva: Eero Auvinen

Kiva kompakti kisa hienolla reitillä. Seuraavaksi laitetaan Samara tauolle ja palataan elokuun alussa ison huollon kautta taas asiaan ja otetaan tähtäimeen Lahden EM:n kansallinen kahden päivän kisa, jossa on sitten ensimmäiset korotetut HRT-sarjapisteet tarjolla tänä vuonna. Kiitos keikkakartturi Turolle, lisää taitaa olla luvassa syksyllä erään sinisen Clion kyydissä, ainakin? Kiitos Henrille ja Tommylle huoltohommista. Kuva: Henri Koskenala

Palataan asiaan elokuussa, hyvää kesää kaikille!

Moikka pitkän tauon jälkeen! Emme lupauksista huolimatta palanneet asiaan enää talvella, koska Keruun Sprintti peruttiin. Kolme kuukautta tässä oltiin tauolla ja viime alkuviikosta otettiin Samara takaisin liikennekäyttöön ja ajettiin ”pitkät testit” Annilan kotitiellä, ihan kuusi kilometriä yhteensä! No saatiin ruosteet pois jarrulevyistä ja todettiin että kai se keksintö toimii taas.

Kesäkauden ensimmäinen HRT-sarjan osakilpailu ajettiin niin lähellä itärajaa että huoltoon otettiin muutakin kuin perinteiset pulttipyssyt. Poikkeuksellisesti nuotitus oli perjantai-iltana 16.00 – 21.00, joka on ihan ok idea näin valoisana aikana. Säästyi yksi yöpyminen, kun ei tarvinnut tulla pelipaikoille jo torstai-iltana kuten yleensä.

Reitti oli tosi hieno, runsaine korkeuseroineen, mutta jälleen turhankin nopeaa tietä näin hisseautoja ajatellen. Reitillä oli tällä kertaa viisi erikoiskoetta, joista kaksi ajettaisiin kahteen kertaan ja kirsikkana kakun päällä EK kolme, joka suurimmaksi osaksi hyväkuntoista metsäautotietä, jolla mittaa peräti 29,5 km! Nuotit saatiin vihkoon ilta kahdeksaan mennessä. Kateltiin muuten nuottiauton trippimittaria kun oltiin takas Ketunpesässä, niin 825 km saatiin sinne pe-la!

Kisa kun järjestetään tuollaisessa pienehkössä kylässä, jossa on S-Marketti ja yx pizzeria niin meinas tulla kiire perjantaina ennen mökille menoa saada pizzat messin! Vaalimaan Campingin mökki oli ihan yes ja paikka muutenkin ihan hieno meren rannalla oleva leirintä- ja mökkialue. Muuten Virolahti kuolee illalla yhdeksältä, paitsi yhden baarin osalta, mutta sielläpä ei ruokaa tarjoilla!

Kisa lauantai valkeni aurinkoisena. Kilpailukeskus oli ”keskellä ei mitään”, Ravijoella Oppimiskeskus, jossa me ei kyllä opittu mitään uutta :)

Meidän luokassamme (21) oli eniten autoja (7), jotenpisteistä saisi siis ajaa ihan tosissaan. Tiettyä ennakkospekulaatiota olimme kotonaharrastaneet ja arvio oli, että kolmas sija luokassa voisi olla mahdollinen. Kisaan startattiin hieno numero 10 kyljessä. Ensimmäinen EK meni ihan ok ja ajo maittoi, sekä auto toimi. Kakkosen lähdössä sitten alkoi murheet.

Kolmosen puolenvälin paikkeilla Samara alkoi oireilla ja ei jaksanut ottaa kierroksia, vaikka kaasu oli pohjassa. Pari kilometriä pojat koittivat sinnitellä ja kerran pysähtyivät pistoon, mutta kun moottori kävi ok, niin koitettiin jatkaa. Ei Samara jaksanut kulkea kuin pintakaasulla ja Api alkoi katsomaan mistä päästäisiin EK:lta ulos, että ei tarvitsisi jäädä sulun sisään.

Keskeytyksemme sattui tietenkin reitin äärilaitaan ja Stefi lähti tulemaan noutamaan kuskeja lähes 60 km päästä!. Harmi! ajo sujui ja auto oli hyvä ajettava mutta tekniikka petti tälläkin kerralla. Tällä kertaa siis zero points. Jatkoa mietitään ja todennäköisesti nyt lähdetään kesälaitumille ja palataan mahdollisesti asiaan Lahden kisassa.

Iso kiitos huollolle; Stefi ja Tommy! Sekä tietysti kaikille yhteistyökumppaneille.

Palaamme asiaan, kun seuraava tapahtuma varmistuu, hyvää kesän aikaa kaikille!

Aina tapahtuu!

Kuhmoisten kisan tapahtumien jälkeen voidaan todeta jotta
moottorin täystuho oli enemmän kuin lähellä. Laturin haljennut jäähdytin siipipyörä
oli mennyt jakopään kopasta läpi ja osunut jakohihnaan niin että jako oli
hypännyt kaksi hammasta ja sen seurauksena imuventtiilit ottivat mäntiin ja
vääntyivät. Jakohihna oli pystysuunnassa halki viiden sentin matkalta. Lisäksi
ryyppyläpän akselin kiinnitysruuvi oli irronnut ja tippunut kaasuttimen kurkun
viereen pääsemättä moottorin sisään ja kaiken kruunasi se, että kaasuttimen
kannen kaikki kiinnitysruuvit olivat löystyneet.! No, moottorin tekijä, Ari
Saarinen, sai laitteet kuntoon kisaviikon tiistaina ja sen jälkeen Sputnik tuli
kotitalliin jossa siihen vaihdettiin vielä tehdasuusi laturi, mitattiin sen
toiminta ja käytiin muutenkin läpi auto, kaikki siis kunnossa, niinhän sä
luulet…

Petteri ja Api lähtivät kohti Savonlinnaa jo torstai-iltapäivällä.

Petteri julkisilla ja Api Ylöjärveltä omalla Golfillaan, jolla oli myös tarkoitus nuotitus hoitaa. Petterin piti olla bussi- ja junamatkayhdistelmän jälkeen Lahdessa n. 18.00 aikoihin ja hypätä siitä Golfin kyytiin. Vaan kuinkas kävikään?

Viiden pintaan Api soittaa Petterille että Golf osui isoon lätäkköön ja jakohihna sano moro. Onneksi matkaa oli vain kertynut kotoa 10 kilometriä ja
Api sai hinausapua ja laina-auton alleen, joten matka ei paljoa viivästynyt. Iso kiitos Teemu Hartus ja Lempäälän Autopalvelu!

Samaan aikaan Petteri istui rautatieasemalla Intercity 111 junassa odottamassa lähtöä Lahteen. Se juna ei koskaan lähtenyt, koska siinä oli joku ovivika. Onneksi ravintolavaunu oli koko ajan auki, ettei kuskilla ihan hermot menny. Tunnin päästä konnari ohjasi vireiseen junaan, joka sitten lähti
ajallaan kohti Lahtea, jossa Petteri oli n 19.00 aikoihin. Api oli saaanut ym. instanssilta
lainaksi hienon nelivetoisen Volvo XC 60:n, joka osoittautui nuotituksessa varsin tarpeelliseksi.

Savonlinnaan siis saavuttiin pari tuntia alkuperäistä
suunnitelmaa myöhemmin. Olihan siis aikamoinen torstai ilta!

Perjantaina poijjaat lähtivät nuotille yhdeksän aikoihin. Onneksi oli nelari Volvo alla, olisi nimittäin ollut aivan turha toivo yrittää etuveto Golffilla nuottia tekemään varsinkin ykkös- ja kakkos EK:lla jotka olivat suurimmaksi osaksi vielä auraamatta!

Kuskit tekivät ykkösen ja kakkosen, mutta päättivät jättää tarkastuksen iltapäivälle ja suuntasivat kohti kolmos ja nelos EK:ta.

Reitti oli todella vaativa ja hieno, siitä pisteet kisan järjestäjälle, joka oli saanut näihin neljään erikoiskokeeseen pituutta yhteensä 73 km!

Oli pientä ja isoa tietä, paljon korkeuseroja, sekä pöperö lunta lisäämässä vaikeuskerrointa.

Yhden miehen huoltotiimi; Stefi; saapui Savonlinnaan iltapäivällä yhdistelmän kanssa. Sputnik oli avokärryn päällä matkatessaan ottanut neis etelän maantiekurat päällensä ja loppumatkasta vielä jääkuorrutuksen, olihan näky!

Pelit alas trailerilta ja ylimääräiset jäät rapalla irti ja auto pesukoneeseen! kun auto ajettiin pesukoneeseen, niin ovi jäi tietty vähän raolleen ja saatiin osittainen sisäpesukin tehtyä ja kuskin penkki märäksi!

Pesun jälkeen suunta kohti Neste Hernemäkeä, josta saimme yösijan kilpurille heidän huoltohallista, kiitos vielä sinne!

Perjantai illanviettoa seurasi Toyota Tean Huissin porukan kanssa paikallisessa olutravintolassa jossa ”sora ja nastat lenteli” samalla kun maisteltiin alkoholittomia erikoisoluita?

Kisapäivän aamu valkeni pilvipoutaisena ja perjantaina vaivannut kova tuulikin oli tipotiessään. Katsastus oli vähän ennen kymmentä jonka jälkeen piikit alle ja takas hotellille jossa Petteri otti vielä puolen tunnin tirsat kun oli yöllä joutunut heräämään useampaan otteeseen muiden herrojen ”konserttiin”, mikään ei voita yhteismajoitusta!

Kilpailustarttasi klo 12.00 Savonlinnan torilta. Petteri ja Api jonottivat lähtöön ja yhtäkkiä Petteri totesi, että kun käytti pyyhkijöitä, niin ne liikkui kuin hidastetussa elokuvassa, laturi ei lataa! Normaalisti kisoissa on huoltaminen ehdottomasti kielletty paitsi ennakkoon ilmoitetuilla huoltoalueilla.

Tällä kertaa Savonlinnassa oli sellainen ennen ensimmäistä EK:ta ja se oli lähinnä tarkoitettu sitä varten että jos joku haluaa ajaa siirtopyörillä ensimmäisen pitkän siirtymän, niin täällä voi vaihtaa sitten piikkipyörät alle.

Api soitti lähtöjonosta Stefille että yleismittari esille ja mittaus ja tutkimista josko olisi vain joku häiriö, olihan kysymyksessä tehdasuusi laturi.

Meille tämä huoltomahdollisuus koitui pelastukseksi, kuten myös se että huollon tavaroissa on kokoajan ollut mukana käytetty ehjä laturi. Ilman tätä yhdistelmää kotimatka olisi alkanut samantien! Stefi vaihtoi Tommyn kanssa laturin kymmeneen minuuttiin ja sitten Sputnik isolla porukalla työntämällä käyntiin ja takaisin huoltoauton viereen ja uusi mittaus, lataa!!!

Ja eikun kohti ykköstä ja ei tullut edes kiire.

Luokkaamme oli alun perin ilmoittautunut neljä autokuntaa, joista Juha Laaksonen Golf Öettingerillään oli perunut osanottonsa. Keulilta starttasi Toyota Team Huissin Corolla kuljettajinaan Arto Uusi-Ranta ja Jouni Näsman ja heidän perään tuulen nopea Avenger kuljettaja Mikko Friman. Olimme taas siinä tilanteessa, että ajamalla tuon kaksikon vauhtiin ei ole mitään asiaa, joten taktiikka oli tarkka ja varma ajo haastavissa olosuhteissa ja odotuksena muiden tekemät mahdolliset virheet. Jos on koetellut meitä tekniset ongelmat niin Toyota Team Huissin epäonni vaan jatkuu ja jatkuu, nyt Corolla jäi ykkösen lähtöön kun ei suostunut starttaamaan kun olisi lähtöviivalle pitänyt mennä.

Kisasta ei ajollisesti paljon lastenlapsille jäänyt kerrottavaa. Liukasta oli varsinkin kaksi ensimmäistä pätkää ja Sputnik teki semmoisia kevätjuhla liikkeitä pätkillä että Petteri ei meinannut pysyä mukana ja kiroilu kabiinissa oli aika vahvaa paikoitellen. Ohituksiltakaan ei vältytty ja onneksi saimme annettua nopeammille tilaa. Itse kisassa ei ollut mitään muita murheita, kun märkä penkki ja kuljettajan kostea takapuoli, joten läpi tultiin luokan kakkossijalla, toki minuuttitolkulla Frilanderille jääneenä.

Perjantaina kartturi Arto, eli Api, ja Petteri saapuivat aamulla Kuhmoisiin. Petteri toi ”paketin” ylös ja nuotitus tapahtuisi Apin Golfilla. Ensi töikseen Putin vietiin suoraan trailerin päältä Kuhmoisten Siivouspalvelujen tiloihin, jossa yrittäjä Eija Heinonen suoritti sille pesun ja tarjosi herkälle venäläiselle kilpa-autollemme myös lämpimän yösijan, kiitos sinne!

Petteri ja Api lähtivät reitille nuotin tekoon aamun ilmoittautumisen jälkeen. Reitti sisälsi viisi erikoiskoetta, joiden yhteenlaskettu pituus oli n. 70 kilometriä. Käytännössä jokaista erikoiskoetta on joskus käytetty Jyväskylän Suurajoissa ja Neste Oil rallissa, siis aivan mahtavaa korkeuseroja sisältävää tiestöä, toki hiukka turhan nopeata meidän autollemme. Nuotit olivat vihossa iltapäivällä kolmen jälkeen ja oli aika siirtyä kaupan kautta majoitustiloihimme Gasthaus Sahanrantaan, josta olimme varanneet pari kahden hengen huonetta. Kiitos muuten isännälle Manu Syrjäselle, joka muuten vinkkasi meille tuon Putinin ”yömajoituksen”

Ilta sujui mukavasti kämpillä istuen, kiitos älyttömien koronarajoitusten. Huollossa oli tällä kertaa Artsi Björklund ja kuljettajan kaima Petteri Salmela, joka tullessaan Kuhmoisiin tyhjensi koko paikallisen K-Marketin lämminruoka tarjonnan ja pelasti loppuporukan nälkäkuolemalta tuodessaan ainakin viisi pakettia kanankoipia, mahtava juttu!

Kun oltiin saatu mahat täyteen niin huoneeseen saapui yllättäen vierailulle kilpailun johtohenkilöitä, joiden kanssa viihdyimme pitkän tovin ennen yöpuulle siirtymistä.

Aamulla katsastuksen jälkeen siirryttiin takaisin majoituspaikkaan, joka oli aivan huoltoalueen vieressä. Edellisen sprintin jälkeen hitsaamalla korjattu laturin tuuletinpyörä oli edelleen täydellinen kysymysmerkki ja päädyttiin ratkaisuun, että laitamme kaikki kaksi varahihnaa ja tarvittavat työkalut Putiniin mukaan. Hihnat, räikkä + jatkovarsi ja hylsy mahtuivat hanskalokeroon ja sorkkarauta hihnan kiristykseen viriteltiin varapyörän kiinnityksen alle.

Kisa starttaa ja ”ohjelma” alkaa. Lähtöjonossa kuljettavat huomasivat että lämmityslaitteen puhallin on mykkä, soitettiin huollolle mutta eivät vastanneet, olivatkohan päiväoluella? No, ajaessa ajoviima hoitaa ilman liikkumisen ja kabiini alkoi olla jo plus asteilla kun kuskit saapuivat ykkösen lähtöön.

Oikeastaan tässä vaiheessa voidaan todeta että luokassamme starttasi neljä autokuntaa ja jo etukäteen tiesimme että ajamalla näitä kolmea hurjaa vastaan meillä ei ole mitään saumaa, joten emme keskity tässä tiedotteessa enempää pätkäaikoihimme, jotka olivat heikkoja.

Kerromme siis siitä että mitä sitten alkoi tapahtua ykkös erikoiskokeen jälkeen. Siirtymällä selvisi jo että laturin hihna oli häipynyt pätkän aikana, sinäänsä myös erikoinen juttu että latausvalo ei syttynyt vaikka hihna puuttui, mutta Putinin omasta volttimittarista pystyi asian toteamaan. Kuskit ajoivat kakkos erikoiskokeen lähelle ja ryhtyivät laittamaan uutta hihnaa paikalleen. Tässä vaiheessa tuli ekan kerran kuskeille mieleen että mitäs jos lähettäs kotiin että ei jäädä tuonne pätkälle ja odoteta kolmea tuntia että huolto hakee meidät ja Putinin pois sieltä. No eihän se niin mene, vaan mennään niin kauan kun pelit liikkuu.

Kakkospätkä oli n. 12 kilometriä pitkä ja hihna häippäisi jossain seitsemän kilometrin kohdalla. Rutiinilla viimeinen mukana ollut hihna paikalleen ja kolmos erikoiskokeelle joka oli n. 13 kilometriä pitkä. Hihna pysyi melkein maaliin asti. Huomattakoon se asia että tälläinen venäläinen perustuote, jossa on mekaninen bensapumppu, kun ei tarvitse sähköä mihinkään muuhun kuin sytytysjärjestelmän ylläpitoon niin sillä voi jatkaa niin kauan kuin akussa virtaa riittää. Luonnollisesti lämppäri oli pois päältä kokoajan kun se ei toiminut ja kaikki siirtymät ajettiin parkit päällä virtaa säästäen. Kolmosen maalissa oli luokkamme kilpailija pari Arto Uusi-Ranta ja Jouni Näsman keskeyttäneenä kaasuläpän akselin katkeamiseen ja tuulen nopea Corolla pari joutui heittämään pyyhkeen kehään. Muutama sana siinä vaihdettiin ikkunan kautta, mutta tunteet ymmärrettävästi olivat pinnassa.

Joten sijoituksemme oli nyt siis luokan kolmas. Siirtymällä kolmos erikoiskokeelta Api kävi ”kuumaa” WhatsUp viestintää huollon kanssa, että mistä löydämme vähintään kaksi laturin hihnaa lisää, jotta pääsisimme jatkamaan, kun Putin ”syö” hihnan per pätkä.

Kuhmoisista ei aluksi löytynyt ja seuraavaksi huolto soitteli Jämsän varaosaliikkeitä, mutta kaikki olivat juuri menossa kiinni yhden aikoihin, lisäksi he kävivät kyselemässä monesta muusta huollosta hihnaa, mutta ei tärpännyt. Myös Tommy laittoi someen vauhtia eri palstoilla mutta tuloksetta. Kun kuskit saapuivat huoltoon, johon oli aikaa varattu tunti, myös Api alkoi juoksennella kyselemässä hihna perään. Ar-Matti Rikkisen kartturi, Hannu Lamminen, osasi kertoa että paikkakunnalla on yksi Fixus korjaamo josta voisi kysellä. Api sai puhelinnumeron ja soitti sinne ja isäntä oli paikalla ja sanoi että tänne vaan kattomaan, täällä on iso laatikollinen hihnoja. Api hyppäsi Golfiin ja suuntasi korjaamolle. Pölyisen laatikon uumenista löytyi kolme kappaletta aavistuksen pitkiä hihnoja, mutta niillä nyt koitettiin jatkaa. Kiitos Autokorjaamo ja Hinauspalvelu H. Lehtonen Ky, 15 €uron hihnat pelastivat kisamme!

Samalla huollossa ”korjattiin” lämmityslaitteen moottori, eli laitettiin vinossa ollut sulake paikalleen, sekä laitettiin varuiksi lisävalot nokalle jos tulee odottamattomia taukoja erikoiskokeen suoritusten suhteen ja hämärä yllättäisi.

Tauolle keskeytti luokastamme kuljettajapari Juha Laaksonen – Esa Ekola, joiden hieno ja nopea WV Golf S Öettinger koki teknisen vian. Eli, Putin + kuljettajat olivat luokkansa kakkosia ennen kahta viimeistä erikoiskoetta.

Erikoiskoe neljä oli kisan pisin, lähes 21 kilometriä ja nimeltään paikallisen baarin mukaan ”Dirty Cock”, mitä lie tarkoittaa…

Pätkän lähdössä Petteri ja Api juttelivat että nyt ei ole kiire mihinkään ja tuodaan vain auto maaliin ja koitetaan ottaa luokan kakkossijan mukanaan tuomat arvokkaat sarjapisteet.

Vaan kuinkas kävikään?

Noin kahdeksan kilometrin kohdalla konehuoneesta kuului aivan jumalaton pamaus ja tehot katosivat Putinista. Mittareita tarkkaillen kuskit jatkoivat ja ihmettelivät että mitä on voinut tapahtua. Pätkän puolessavälissä oli risteys isolta tieltä Paaterin pikkutielle, niin kuskit valuttelivat Putinin siimojen alle ja Api lähti katsomaan konepellin alle että näkyykö mitään silmämääräisesti. Ei mitään erityistä ja auto käy aivan nätisti mutta ei kulje juurikaan 80 kmh kovempaa.

Kaksi minuuttia mietittiin ja sitten päätettiin jatkaa, mutta odotimme vielä seuraavan auton, jotta emme lähde vammaisella pelillä eteen pilaamaan muiden kisaa. Kahden minuutin väleillä kun mentiin niin neljä minuuttia siinä meni, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä luokkasijoitukseemme, mistä pisteet jaetaan, joten koitetaan maaliin. Pätkän maaliin päästiin ja edelleen kuljettajat täysin ymmällä mitä on tapahtunut. Siirtymällä viidennelle erikoiskokeelle pysähdyttiin ja Api meni taas katsomaan vielä kerran pellin alle josko jotain poikkeavaa näkyisi, ei näkynyt ja mikä ihmeellisintä, laturin hihna oli paikallaan!!!

Edessä olisi, tai on jo, selviytymistaistelu kisan maaliin. Viimeiselle viidennelle erikoiskokeelle lähdettäessä Petteri ajoi tosi pintakaasulla koska moottorin kuormittaminen alkoi aina nostaa lämpöjä. Kaksi minuuttia perässä lähteneen Volvon ohitus osui hienosti pitkälle suoralle ja heidän aikaansa emme hukanneet. Pätkän maaliin saavuttiin ja kuskit alkoivat nauramaan, kun pätkäaika kertoi että keskinopeus oli hieman alle 60 kmh! Edessä vielä siirtymää maaliin n. 22 kilometriä. Kypärät pois päästä ja vasta siirtymän ison tien osuudella kuskit kuulivat kuinka kone alkoi ”kilistämään” kun sitä rasitti hiemankin enemmän, joten jako tai sytytys oli täytynyt siirtyä, mutta miksi?

Petteri ja Api saavuttivat kilpailun maalin, luokan toisen sijan ja arvokkaat sarjapisteet!

Palkinnot ja pisteet jaetaan vasta maalissa, joten Never Give Up!

Tässä kohtaa iso kiitos huoltojoukoille; Pete ja Artsi + ”etähuolto” Tommy.

Iso kiitos kisan järjestäjille hienosta kisasta!

Iso kiitos tietenkin kaikille yhteistyökumppaneille jotka mahdollistavat sarjan läpiviemisen.

Ai niin, mitä siis oli tapahtunut ”pamauksen” jälkeen? Laturin tuuletin pyörä, joka siis irtosi edellisessä sprintissä, hitsattiin pikku hepeillä kiinni hihnapyörään koska uutta laturia siihen hätään ei ollut. Se miksi tuuletinpyörä korkkas ilmeisesti hahlosta, emme tiedä mutta noi pikku Mig hepit hiottiin kyllä, mutta silti hihnan kylki osui aavistuksen niihin ja siitä sitten alkoi ns. kuoriutumaan ja lopulta katkesi. Ne tauolla löydetyt hihnat olivat 9,5 leveitä ja se ensimmäinen hihna sitten kestikin koko loppukisan kun oli vähän alempana kuin 10 leveä.

Se pamaus sitten olikin se tuuletin pyörä, joka päättyi poistua hihnapyörän ja laturin välistä (miten?) ja rikkoi jakopään suojan ja sekoitti jaon! Ainekset moottorin täystuhoon olivat läsnä. Putin matkaa moottorinsa tekijälle, Ari Saariselle, tutkittavaksi ensi viikon lopulla ja toivotaan että ei ole mitään isompaa ja päästäisiin pikku säikähdyksellä ja uudella jakohihnalla?

Seuraava tapahtuma on, onneksi, vasta 18-19.2, jolloin ajetaan HRT-rallisarjan toinen osakilpailu Savonlinnassa.

Tiedotus palaa aiheeseen tuon tapahtuman jälkeen, hyvää talven jatkoa!

Perjantai-iltapäivällä suunnattiin kahden autokunnan voimin kohti Taavettia. Petterin ja Ronin lisäksi mukana oli Henri ensimmäistä kertaa viivalla hankkimallaan V1600 Renault Cliolla, huollossa mukana Belinda ja Tommy. Palvaanjärven lomakeskuksesta olimme vuokranneet kuuden hengen mökin, johon ilta yhdeksän aikoihin sitten majoituimme. Aamulla kello soi seitsemän aikoihin ja porukkamme kömpi ravintolaan aamupalalle ja ilmoittautumaan. Sen jälkeen kilpurit varikolle, numerot oviin ja odottelua että päivä valkenee.

Nuotitukseen lähdettiin vähän yhdeksän jälkeen, kun aurinko oli noussut, jotta saatiin tehdä ne nuotit päivänvalossa. Pätkän saa siis nykyisin ajaa siviiliautolla kaksi kertaa läpi ja tehdä halutessaan kartturin kanssa nuotit.

Ennakkoon erkoiskokeesta nähty video asetti jo jonkinlaiset odotukset mitä tuleman pitää. Pätkä oli todella haastavaa pientä ja kapeata tietä, jossa pito vaihteli kaikkea jään ja lumen välillä.

Tälle haastavalle pätkälle pituutta kertyi 4,2 kilometriä ja nuottivihkoon tuli tavaraa normaalia enemmän, koska montaa yli sadan metrin suoraa sieltä ei löytynyt. Lisää tällaista, harvoin tulee kuskille hiki neljän kilometrin aikana!

Kisan ensimmäinen kierros kolmesta starttasi kello 11.00, Petteri ja Roni lähtivät kisaan numerolla seitsemän ja Henri numerolla 37.

Petteri ja Roni ajoivat ihan ok suorituksen ollen ensimmäisen vedon jälkeen luokkansa kakkonen, käsittämättömän kovaa ajavan Kupla kuskin, Kari Haapalaisen, jälkeen. Pätkä oli todella liukas ja Petteri kommentoi että ”ihan kuin olisi ajanut siviilirenkailla”!

Toisella kierroksella tie oli jo niin ”pöperöllä” että harva kuljettaja paransi aikaansa ja porukkaa alkoi suistuilla siellä täällä, kun pito heikkeni, mutta yllättävän vähän tuli taukoja hinausten takia.

Kuva: Mika Hermunen

Petterillä ja Ronilla ei ollut mitään toivoakaan yrittää saada Haapalaisen Kuplan aikaa alitettua, joten jättivät suosiolla kolmannen kierroksen ajamatta. Olihan viikon päästä tulossa ensimmäinen HRT-Rallisarjan osakilpailu Kuhmoisissa, joten vähemmän tekemistä, kun vie ehjän ”Putinin” talliin tsekattavaksi ennen rallia.

Kuva: Mika Hermunen

Henrin kisa ei sitten oikein ottanut sujuakseen. Auto kulki hienosti ja Bigemin alusta tasoitti tietä, joka nyt kävi molemmilla kierroksilla ”ahtaaksi”.

Ensimmäisellä kierroksella lievä suistuminen hankeen ja Rellu jäi sinne kiinni. Vaurioita ei juurikaan tullut joten toiselle kierrokselle uudelleen kokeilemaan.

Sitten tulikin maalimutkassa totaalinen poistuminen ja maapallo hyppäsi Rellun päälle ja osui siihen kolme kertaa. Rellu meni aika huonoon kuntoon ja Henri joutui ensivaste henkilökunnan tutkimusten jälkeen vielä lähtemään kotimatkan jälkeen Lohjan sairaalaan tutkittavaksi.

Petteri ja Roni saivat jälleen toisen tilan mukanaan tuomat 9+1 pistettä. Tuo yksi lisäpiste on ns. osallistumis piste joita saa max. viidestä kisasta hyödynnettyä.

Seuraava ja viimeinen HRT-sprint sarjan talviosakilpailu ajetaan Keuruulla 27.2.

Tätä kirjoittaessa tiimimme on ollut tehokas ja Putin on jo käyty läpi Kuhmoisten rallia varten. Muutamia mielenkiintoisia ”vikoja” ilmeni eilisessä sprintissä. Ratin kaikki keskiön kiinnityspultit löystyivät ja ratti oli oli aika oudon tuntuinen toisen kierroksen lopulla. Laturin tuuletin menetti otteensa ja alkoi pyöriä omia aikojaan hihnapyörän takana samalla rikkoen laturinhihnan joka taasen ”ruoski” johtoja konehuoneessa.

No, toivotaan että ne viat oli siinä ja Kuhmoisissa saadaan keskittyä hienoihin ”Jyskälän” pätkiin! Huomenna Putin menee teipparille, niin saadaan taas puuttuvat teipit paikoilleen.

Tiedotus palaa asiaan Kuhmoisten rallin jälkeen.

Hyvää iltaa tiedotuksesta.

HRCF:n järjestämät Saukkolan EK:n testit tulivat todella tarpeeseen. ”Putinin” päivitetyt jarrujutut aiheuttivat hieman harmaita hiuksia, kun etujarruihin jäi paine päälle ja jarrut eivät vapautuneet.

Kiitos kaikille avustaneille henkilöille, joita oli paljon, saimme myös lopulta kaimani Petteri Sappisen vinkin myötä ohjeet Pedal Boxin ”hienosäätöön” ja testit saivat jatkua. ”Putin” kiersi rataa kolmen kuljettajan voimin ja kilometrejä kertyi kunnon rallin verran. Kiitos vielä kerran HRCF:lle ja Saukkolan EK:lle mukavasta päivästä! Pelit siis kunnossa ja nokka kohti Rantasalmea!

Sunnuntaina 9.1 oli vuorossa ensimmäinen HRT-Sprint osakilpailu Rantasalmella.

Petteri ei ole sprinttejä ajellut ainakaan 15 vuoteen ja syy on hyvinkin yksinkertainen, muutamasta kilometrin kilvanajosta syntyy aika kovat kulut, kun reissataan jonnekin, yövytään, maksetaan ilmoittautumiset, polttoaineet, jne. Pätkän kilometrihinnaksi alkaa tulla aikamoinen summa, joten ralli on vienyt voiton jo aikoja sitten.

Tälle vuodelle lanseerattiin jotain uutta rallisprinttiin. Nyt kaikissa ralliautoluokissa on mahdollisuus käyttää kartturia ja tehdä nuotit erikoiskokeelle! Myös HRT-sprint sarjaan tämä mahdollisuus suotiin ja sitä päätettiin kokeilla ja osallistua sarjaan kartturina Roni Nyholm.

Lauantai iltapäivällä siis nokka kohti Rantasalmea vähän niin kuin 80-luvun tyylillä; vetoautona farkku, vararenkaat ja pressut Putinin takaluukussa, sekä jonkinlainen työkalu ja osa-arsenaali vetoauton takaluukussa + kyydissä kolme henkilöä. Illaksi saavuimme Rantasalmelle ja majoitus oli varattu paikallisesta ravintolamotelli ”Rinssi Everstistä” Sinäänsä ihan ok mesta, mutta vallitsevat koronarajoitukset tekivät sen, että ravintola ei ollut auki enää klo 17.00 jälkeen, joten ruokailu tapahtui matkan varrella.

Saapuessamme perille -22 asteen pakkasessa, saimme ravintolan seinästä sähköä ja virittelimme Putinin konehuoneeseen sähköpuhaltimen yöksi sekä kokopeitteen ”auton” päälle, jotta ei tarvitse edes yrittää konetta käyntiin neljän tunnin avotraileri matkan jälkeen.

Aamupala sentään saatiin ja se oli klo 6.00 eteenpäin ja siihen aikaan sinne oli mentävä koska radalla piti olla heti seitsemän jälkeen. Putin starttasi kuin palmun alta lämpimän moottorin johdosta, aika moni kanssakilpailija hinaili pitkin varikkoa kohmeisia autoja käyntiin, kovaa leikkiä moottorille!

Nuotitus oli sallittua kaksi kertaa säkkipimeässä klo 8.15 – 8.30.

Sen jälkeen oli vuorossa katsastus, jossa aikaa meni melkein viisi minuuttia. Ja sitten vähän sama kuin ratahommissa, lähes kolme tuntia odottelua ennen ensimmäistä kierrosta, oikeesti tosi kypsää puuhaa istuu vetoautossa ja kuunnella Novaa…

Tommy ajeli varikolla ennen ensimmäistä lähtöä Putinin lämpimäksi ja Petteri ja Roni saivat hypätä lämpimään Venäläiseen kilpa-autoon odottamaan omaa starttiaan.

Kaksijakoinen kisa

Ensimmäinen kierros alkoi klo 11.00. Eka kierros sujui Petteriltä ja Ronilta ihan mallikkaasti ilman mitään ”töksyjä”. Aikakin oli ihan ok, mutta luokassamme Kuplalla ajava Kari Haapala vetäisi meidän autokuntaamme n. viisi sekuntia nopeamman ajan! Siihen ei tarvinnut paljoa selitellä. Sijoitus siis luokassa, josta pisteet jaetaan, toinen. Toiselle kierrokselle, jälleen n. parin tunnin ”käkkimisen” jälkeen, pojat päättivät koittaa parantaa aikaa, koska toinen sija luokassa oli jo käytännössä varmistettu.

Liekö sitten Petteri saanut aika harvinaisen yliyrittämisen ”moodin” päälle koska toisella kierroksella ”latu” kävi ahtaaksi muutamissa paikoissa ja viimeisessä mutkassa tulikin sitten ”noutaja” ajovirheen vuoksi!

Ei selittelyjä, ”sisäimu” otti Putinin huostaan ja pojat muuttuivat kertaheitolla matkustajiksi. Muiden iloksi pätkä keskeytettiin meidän hinauksen takia, onneksi ei tarvinnut kaskoa käyttää.

Tilanteesta selvittiin siis kosmeettisilla ja henkisillä vaurioilla. Tässä kohtaa on hyvä muistaa että Petteri ei ihan joka kisassa ulkoile, edellisellä kerralla kaato Hankirallissa 1992.

No hei! Kausi avattu HRT-sprint sarjan kakkostilalla ja pisteet 9 + 1. Tuo yksi lisäpiste on osallistumispiste ja niitä saa maksimissaan viidestä osakilpailusta. Seuraava kisa pitäisi olla tulevalla viikolla lauantaina 15.1 Luumäella. Palvaanjärven Loma Sprint on HRT-sarjan toinen osakilpailu ja siellä olisi ainakin videon perusteella tarjolla todella hieno metsäautotie!

Toivotaan että kisa saadaan järjestettyä.

Meillä on varattuna sieltä mökki koko poppoolle ja Henri Koskenala suorittaa V1600 luokassa ensiesiintymisensä Rellu Cliolla.

Putinia on päivitetty jarrujen osalta ja nyt siinä on taka-akselilla levyjarrut , sekä pääsylinterinä säädettävä Pedal Box. Tehot ovat toki samat 120 hp kuten aiemmin mutta koitetaan saada sekunteja pois paremmilla jarruilla :)

Myös kuljettajapuolella on tapahtunut muutoksia. Petterin uudeksi nuottikartturiksi asettuu pitkän linjan harrastaja Pirkanmaalta, Arto Ranta.

Tommy Nyholm keskittyy ainutlaatuisen projektin läpivientiin, joka tähtää Paris Dakar kisaan, siitä saamme varmaan kuulla lisää, kun homma etenee.

Ei ne muutokset tähän loppuneet. Pääsarja 2022 kaudella on, kuten tänä vuonna, HRT-rallisarja nuottiluokassa. Lisäksi jostain ihme hallusinaatiosta Petteri päätti myös ajaa HRT-rallisprint sarjan tänä vuonna! Asiaa helpotti se, että nyt saa näissä sprinteissä käyttää kartturia ja pätkän nuotittaa! Reittiin tutustuminen perinteisellä tyylillä fillarilla sotkemalla -15 asteen pakkasessa olisi taannut sen, että Petteri ei olisi lähtenyt edes mukaan :)

Sprinteissä nuottikartturina toimii Roni Nyholm. Mielenkiintoinen kokeilu siis tiedossa.