RAT rallisarjan viimeinen osakilpailu ajettiin lauantaina Sastamalan
suunnalla. Tähän kisaan meinasi olla pulaa huoltohemmoista, kun kaikilla oli
jotain muuta menoa, mutta onneksi Stefi sitten varmisti tulonsa viikolla niin
ei tarttenut Petterin ja Apin lähteä kisaan ilman huoltoa. Torstai iltapäivällä Petteri ajoi yhdistelmän Ylöjärvelle Apin kotopihalle. Perjantaina aamulla sitten paperit hakemaan Ellivuoresta ja reitille nuotittamaan. Hieno reitti oli tiedossa, oli isoa ja pientä tietä,kaikkea siis löytyi. Viidessä tunnissa oli reitti vihkossa ja seniilit siirtyivät takaisin Ylöjärven tukikohtaan, jonne Stefi saapui illalla.

Lauantai aamulla oli pientä logistiikka haastetta ilmassa kun kolme autoa
ja kolme ukkoa, mutta sekin sitten helpottii kun Api sai sovittua itselleen
noudon Ellivuoresta sunnuntai aamupäivälle. Aamulla suoraan katsastukseen Sastamalaan
ja sen jälkeen heitettiin Stefin paku Ellivuoreen ja ajeltiin Ducatolla ja
kilpurilla Häijään ABC:lle odottelemaan lähtöä. Ihmeteltiin Escortin tyhjää oikeaa
takarengasta ja laitettiin siihen uudet ilmat sisään ja ajateltiin että
katotaan sitten ennen lähtöä vieläkö vuotaa, ei vuotanut, mikä lie sen tyhjentänyt.
Jos olimme ainoa auto luokassamme Saarijärvellä, niin nyt oli sentään kolme autoa
viivalla, Hannu Ruohorinne Kadettilla, Jukka Airaksinen Volvolla ja me N-ryhmän
Escortillamme. Airaksinenhan asuu ihan Petterin lähistöllä Siuntiossa, niin
tavoite oli nyt pitää hänet takana ja varmistaa ”Siuntion Mestaruus” Ruohorinteen
vauhtiin kun ei edes auton, saatika kuljettajan, puolesta ollut mitään asiaa.

Kilpailun startti oli Häijään liikenneasemalta klo 11.00 ja
meidän autokunta lähti reitille 11:31 Eka EK oli ihan muutaman kilometrin
päässä startista joten asiaan päästiin ilman sen suurempia odotteluja. Ajo sujui
hyvin ja virheettömästi ja Petteri oli nyt päättänyt ajaa mahdollisimman paljon
kolmosvaihteella ja koittaa sillä tavoin nostaa keskinopeutta. Kakkosvaihteella
pääsee n.95 kmh ennen rajoitinta, kun taas kolmosvaihde alkaa vetää hyvin jo 85 kmh eteenpäin. Se selkeästi lisäsi vauhtia, vaikka tuntuu ja kuulostaa aivan joltain muulta. Siihen nähden vakioautollamme kerkesi ihan mukavasti ja ajoimme luokan toiseksi nopeimman ajan jääden Ruohorinteestä ainoastaan 1.7 sek ja Airaksinen jäi meidän taakse 6.9 sek erolla, eli ihan hyvä aloitus! Kakkonen sujui samassa järjestyksessä ja saimme lisättyä eroa Airaksisen Volvoon vielä vähän lisää ja nyt ero oli 8.6 sek.

Kolmas erikoiskoe ei muuttanut järjestystä ja tauolle tultaessa olimme
saaneet jo 15.1 sek kaulan Airaksisen Volvoon. Ruohorinne johti luokkaa ja me olimme jääneet tasaisesti sen n. sek per kilometri, eli ihan kelpo vauhtia
vakioautolla tultiin, jos verrataan että Ruohorinne ajaa yli 200 heppaisella
A-ryhmän Kadettilla.

Kisa oikeastaan sitten lässähti tauolle, kun Airaksinen heitti pyyhkeen kehään
runsaan moottorin öljyvuodon takia
välttääkseen suurempia tuhoja. Tauolla teimme Escortiin perus tsekkaukset ja kuskit sekä huolto ravitsivat kupunsa ja sitten kohti kahta viimeistä erikoiskoetta ilman paineita.

Kun se kisa ns. lässähtää niin silloin alkaa monesti kuskilla se
että kun otetaan napsu pois vauhdista ja yrkästä, niin alkaa tulla virheitä! Se
sitten ilmenee tökkivällä ajamisella ja vielä viitosen viimeisessä risteyksessä
Petteri sai melkein Escortin spinnaamaan kun tullaan pikkasen liian myöhään
jarrutukseen ja alkaa kaikenlainen turha ohjelma kabiinissa!

Kisa siis maaliin ilman minkäänlaisia murheita ja luokan kakkostila oli tuloksena. Maaliin saavuttiin Ellivuoreen ja alettiin odottelemaan illan tapahtumia, joista tietty sarjan palkintojen jako oli kohokohta. Stefi hyppäs omaan pakuun ja lähti kotio, niin Petterille ja Apille jäi sitten molemmille oma huone kun porukkaa oli se kaksi vähemmän kun oltiin alun perin suunniteltu.

Kun vaihdoimme kevättauon jälkeen luokkaa niin ei oikein ollut
ihan selvää miten pisteet sitten menee, mutta säännöissä oli sallittua tehdä se
yhden kerran niin että jo saavutetut pisteet ei nollaudu. Itse kisasta ei
pinaalia saatu, mutta yllätys tuli sitten sarjan palkintojen jaossa, kun
selvisi että luokkamme kaksi parasta palkitaan ja näinkin vajaalla suorituksella
siis sarjassa luokan toinen. Classic Cupin pisteissä olimme 12 vaikka saimme
vain kahdesta osakilpailusta pisteitä. Koko RAT sarjassa olimme sijalla 36. Eli
ihan yes kausi jos näin voi sanoa!

Ensi vuonna Classic Cup ajaa vain omista pisteistä ja ei kerää varsinaisia sarjapisteitä. Ensi vuoden kalenteri HAMU:n etelä-Suomen sarjan osalta on jo lukkoon lyöty ja siinä ajetaan kolme kisaa talvella ja kolme kesällä. HAMU tiedottaa asiasta vielä tällä viikolla!

Ilta Ellivuoressa sujui aika kosteissa merkeissä hyvällä porukalla ja hauskaa oli, aamulla ei niinkään….

Mitäs sitten? Kaikkea on suunnitteilla, mutta niiden
loksahtaminen vaati aina tiettyjä tapahtumia. Joka tapauksessa HAMU Classic Cup
2026 on suunnitelmissa. Escort on myynnissä, mutta jos se ei kellekään kelpaa
niin sitten jatkamme sillä ensi vuonna ihan sellaisenaan. No onhan tässä aikaa
vaikka kuinka ja paljon.

Kiitokset kaikille yhteistyökumppaneillemme, ilman teitä tämä ei onnistuisi. Iso kiitos omalle tiimillemme, ennen kaikkea huollossa olleille; Stefi, Anssi, Pete, Tomppa ja Harri

Kiitos sarjasta HAMU:lle ja puuhamiehelle Riku Ainasvuorelle, hienoa settiä pukkaa, jatkakaa samaan malliin!

Palaamme asiaan kun ilmaantuu jotain kertomisen arvoista, joten Foxhole Racingin tiedotus hiljenee hetkeksi ja toivottaa hyvää syksyn alkua!

Juhan Autohuolto Ralli, Saarijärvi 19.7.2025

Moi, RAT rallisarjan neljäs osakilpailu
ajettiin helteisissä olosuhteissa viikonloppuna. Petteri ja Api saapuivat jo torstai iltapäivällä Saarijärvelle, jossa majoituttiin tiimimme keski-Suomen
vahvistuksen, Anssin mökille. Perjantaina reitille sitten piirtelemään nuotteja lämpötilan kipuessa jo lähemmäs 30 C päivän aikana ja tietty aivan tyyntä,
joten myös pölyä riitti ilmassa, paarmoja unohtamatta. Nuotituksessa todettiin
että neljän erikoiskokeen reitti on aivan tajuttoman nopeeta tietä, kolmos erikoiskoetta lukuun ottamatta. Muuten reitti oli pienellä alueella ja nuotitukseen meni vain n. neljä tuntia, jonka jälkeen siirryttiin saunomaan.

Lauantai alkoi katsastuksella, jonka jälkeen siirryttiin Saarijärven keskustan
lähelle odottamaan lähtöä isojen koivujen varjoon. Lämpöä siis riitti edelleen
ja se pienikin tuuli oli käytännössä tyyntynyt. Odotukset meidän autokunnallamme
eivät kummoset olleet, koska monien sattumien takia olimme ainoa autokunta luokassamme. Myös tiimin toinen auto oli viivalla Henrin ja Tom Salmisen toimesta.

Kuten saattoi odottaa niin pöly oli valtava erikoiskokeilla ja välillä näkyvyys nollassa. Kahden erikoiskokeen jälkeen oli vuorossa tunnin huoltotauko, joka on aivan turhan pitkä ja puolikas riittäisi vallan hyvin. Ajo sujui mukavasti ja Escort alkoi käydä koko ajan paremmin käteen.

Kolmos erikoiskokeelle oli odotukset tiestön suhteen korkealla, koska alun

kolmen kilometrin jälkeen käännyttiin pienemmälle yksityistielle, jota sitten riittikin
aina 13 kilometrin verran maaliin saakka. No sinne ei sitten koskaan päästy. N. 8 kilometrin kohdalla oli kunnon rytky ja Escort päätti sammua sen jälkeen. Petteri
ja Api rullasivat alamäkeä ja koittivat saada autoa uudestaan käymään. Hetkenpäävirtojen renkuttelun jälkeen auto lähti käyntiin ja ajoa jatkettiin hitaasti, koska Apilla oli jo vyöt irti.

Kun Api sai vyöt kiinni ja pääsi uudestaan nuotille niin iloa kesti sen vajaa kilometrin verran ja sitten Escort hyytyi lopullisesti keskelle tietä risteyksen jälkeen. Onneksi katsojia oli sen verran paikalla että saivat auton työnnettyä peltopistoon pois tieltä ja näkyviltä.

Sinäänsä keskeytyspaikka ei ollut huono koska, viereisen talon emäntä oli hyvin avokätinen ja tarjoili meille istumapaikat ja muutamat oluet kun
katseltiin muiden ajosuorituksia ja odoteltiin poispääsyä erikoiskokeelta! Yösijaakin
meille tarjottiin, mutta ujoina setinä ei uskallettu jäädä…

Noh, jäi helpot pisteet saamatta, mutta eipä noita keskeytyksiä kauheesti ole viime vuosina tullut, joten tilastotappio, kait?

Jo silloin lauantaina tuli rallitutuilta viestiä ja vikakohde ehdotuksia, joita sitten kotiin pääsyn jälkeen olisi aikaa
tutkia, ”kolarikatkaisija” oli ykkösvikakohde ja kun tämä Escort on siis
vakioauto, niin sellainenhan siitä jostain löytyisi, tosin sijaintiehdotuksia tuli ainakin viisi!

Seuraava ja RAT Rallisarjan viimeinen osakilpailu, Enset ralli, ajetaan Sastamalassa 22-23.8. Sinne mennään ja jäädään varmasti myös yöksi, koska sarjan palkintojenjako on lauantai illalla!

Meidän tiimille ei tänä vuonna mitalisadetta tule, mutta haluamme olla muille taputtamassa!

Palaamme siis aiheeseen viimeistään silloin!

ps. tätä kirjoittaessa viallinen kolarikytkin on löydetty ja poistettu…

Ajokuvat Jari Louko ja EKmotorsportmedia

Moi, pitkästä aikaa! Kesäkauden avaus on jo takanapäin ja paljon on tapahtunut sitten Vesilahden helmikuun kisan.

Maaliskuun lopulla tapahtui ”vahinko”
ja Clio vaihtuikin yllättäen Hisse Escort RS 2000 MK6 N-ryhmän peliin! Tämä oli
täysin suunnittelematon juttu ja aiheutti tietty pientä ihottumaa Petterille kun ei mikään Ford mies ole. Ko. yksilö oli rakennettu Puolassa 2017 N-ryhmään ja sen jälkeen seissyt lämpimässä tallissa, kunnes tuttumme Jari Hämäläinen toi sen suomeen viime loppusyksynä ja passitti sen vuoden vaihteessa N-ryhmään. Autohan on suht harvinainen, koska näitä on valmistettu vain n. 6000 kpl. Tämä auto on vuosimallia 1995 ja vain 46 tkm ajettu yksilö.

Ilman mitään tämän mallin osaamista ja kokemusta tiimimme alkoi käydä autoa läpi ja parannella sitä Tammisaaren PH Peltiasennus rallia varten, joka olisi seuraava RAT rallisarjan osakilpailu. Aikaa onneksi oli runsaasti, mutta niin se vaan vielä kisaviikonloppuna tehtiin loppuja juttuja, kuten pohjapanssari ja koko moottorin jäähdytysflektin ohjaussysteemi uusiksi, unohtamatta loppuja teippauksia. Lisäksi tietty auton väri vaihtui ja 1995 Gwyndaf Evansin auto toimi esikuvana ja siitä se idea sitten syntyi.

Odotukset kisaan olivat tietty lähinnä se että päästään mukaan ja katsotaan miten tämä Ford merkkinen keksintö toimisi, mitään tulostavoitetta ei ollut ja ainoa iso tavoite oli että päästäisiin kisa läpi. Perjantaina sitten aamusta reitille nuottia tekemään tähän käytännössä kotikisaan, jonka lähimmät erikoiskokeet olivat vain muutaman kilometrin päässä Foxholen kotiluolasta Siuntiossa. Kisan reitti oli todella hieno ja sisälsi peräti kahdeksan erikoiskoetta, joista kaksi ajettiin jo perjantai iltana. Luokkaamme oli ilmoittautunut seitsemän autokuntaa, mutta peruutuksien kautta viivalla oli lopulta viisi. Tiimimme oli liikkeellä kahden auton voimin, toista autoa käskytti naisten luokassa ajava Belinda Koskenala yhdessä uuden kartturinsa Atte Niemisen kanssa.

Kisa starttasi Tammisaaren markkinakentältä illalla klo 19.00 sateen saattelemana. Ensimmäinen erikoiskoe ajettiin Karjaalla Billnäsin alueella. Vesisade oli tehnyt tehtävänsä ja liukasta oli! Tasauspyörästön lukon puute korostuu näissä olosuhteissa aikalailla, mutta sitä kun ei tähän laitteeseen ole luokiteltu niin ilman mennään! Kakkos erikoiskokeen puolivälissä alkoi oikea monsuunisade ja oikeastaan ajaminen muuttui enemmän selviytymiseksi, koska pitoa oli todella heikosti tarjolla. Ajoa haittasi vielä se että ei muistettu että autossa oli vielä ABS järjestelmä joka oli käytössä, ei muuten meinannut savilillussa oikein pysähtyä!

Yötauolle tultaessa kuskimme yllättyivät tuloksesta, koska kaikki muut luokan autot olivat viritettyjä A ja 2-ryhmän pelejä meidän vakio Escortiin verrattuna, sijoitus luokan neljäs. Tästä oli hyvä jatkaa lauantaille.

Pääpäivä lienee oikea sana, kun lauantain reitille startattiin edelleen kevyen sateen saattelemana. Edessä vielä kuusi erikoiskoetta Inkoon, Siuntion ja Tammisaaren maisemissa. Kolmosen jälkeen satsattiin ja laitettiin ihan uudet eturenkaat, kun sellaiset löytyi ja edellisillä oli jo kaksi kesäkautta Cliolla päästelty niin että kulmat oli jo aivan pyöreinä! Uusi rengas toi mukavasti lisää pitoa keulaan. Ajamalla ei oikein meinannut keretä vakioautolla muiden kyytiin ja kun vielä alkoi kuivua ja pito parantua, niin erot alkoivat kasvaa. Mutta,ralli on kestävyyslaji ja palkinnot jaetaan vasta maalissa, niin kaikkea voi sattua. Erikoiskoe nelosella Siuntion toiselta kuskilta Jukka Airaksiselta hajosi voimansiirto Volvosta juurikin meidän molempien kotitielle Annilaan, noustiin siis pykälä ylöspäin tuloksissa. Kuutosella Risto Laineen Asconan voimansiirto antautui ja yhtäkkiä olimmekin luokan kolmantena, tosin isolla erolla jo kärkeen, koska Hannu Ruohorinne Kadettilla ja Petri Fonsell Sterletilla menivät aivan omaa kyytiään.

Draamat päättyivät tähän ja
maaliin saavuttiin kahdeksan erikoiskokeen jälkeen luokan kolmantena. Koko
keikka oli enemmän kuin positiivisen puolella ja meidän kisa oli käytännössä
aivan vailla murheita kun saatiin se ABS poistettua käytöstä lauantai aamuna.
Escort osoittautui todella hyväksi ajettavaksi ja alustakin toimi suht ok, eli
auton debyyttikisa oli siis kaikin puolin onnistunut!

Se mitä tämän keksinnön kanssa jatkossa tehdään on vielä arvoitus, aletaanko jatkojalostaa A- ryhmään tai jotain…

Sarjaa olisi vielä kaksi kisaa jäljellä, mutta muitakin suunnitelmia roikkuu ilmassa. Katsotaan mitä keksitään ja ilmoitellaan niistä kun varmistuu!

Iso kiitos South West Motorsportille
hienosti järjestetystä kisasta ja aivan huippu reitistä, lisää tällaista!
Kiitos myös yhteistyökumppaneillemme, sekä huollolle; Stefi ja Tomi

Palaamme asiaan piakkoin…

Moi jälleen! Pakkanen tuli ja pelasti sarjan toisen talvikisan, joka ajettiin 15.2 Vesilahden maisemissa. Mukavaa oli se että nyt luokkaan oli ilmoittautunut jo kuusi autokuntaa ja uutena kasvona mukana Jarkko Mustonen Minillään.

Perjantaina aamulla Petteri ja Tomi lähtivät yhdistelmällä kohti Pirkanmaata. Tabletti oli kovassa käytössä Ducaton koetaululla koko viikonlopun kun seurattiin Ruåtsin rallin tapahtumia livenä.Kalusto jätettiin Lempäälän autopalvelun tiloihin yösäilöön, iso kiitos sinne! Siitä sitten paperit hakemaan kilpailutoimistosta ja reitille. Nuotituksessa reitillä ei juurikaan lunta ja penkkoja ollut, mutta sitäkin enemmän paksua jäätä, joten kaikesta huolimatta oli odotettavissa hieno reitti kaikin puolin. Mukana oli niin isoa kuin pientä tietä.

Reitti oli paperilla neljän aikoihin ja siirryttiin majapaikkaan Apin residenssiin Ylöjärvelle. Illan ohjelmassa Ruåtsin rallin katselua, nuottivihon siivousta ja ruoan laittoa.

Lauantaiaamu valkeni mukavassa rapsakassa talvisäässä. Suunta kohti Lempäälän Autohuoltoa hakemaan kalusto ja hienosti onnistuimme olemaan laukaisematta hälyttimiä ja pääsimme suuntaamaan katsastukseen, jonka jälkeen noin tunnin odottelua että päästäisiin reitille. Samalla huoltoon liittyi Pete Hämeenlinnasta.

Kisa starttasi osaltamme puolen päivän pintaan. Ohjelmassa oli kaksi erikoiskoetta ja sen jälkeen tunnin huoltotauko. Kupletin juoni oli sama kuin Keuruulla. Väänäset menee menojaan, mutta ovat saaneet Mustosesta Minillään hyvän kirittäjän. Aalto Peugeotilla selvästi kolmantena ja me neljäntenä. Lohtuna voidaan sanoa että nämä edellä menevät ovat ”nuoria” viisikymppisiä, kun taasen Petteri on selkeästi yli kuusikymppisten nopein ;) Erot tauolla ovat jo osaltamme selvät niin eteen kuin taakse, mutta reitti on niin makee, että otetaan kaikki siitä irti kun tänne kerran ollaan tultu!

Tauon jälkeen on vielä jäljellä yli puolet erkoiskoe kilometreistä, yhteensä n. 30. Kolmonen on hieno yhdistelmä erilaista tiestöä, on isoo nopeeta, nopeeta metsäautotietä ja hidastakin. Tällaisia erikoiskokeiden juuri pitää olla, upee pätkä! Petterin oma fiilis oli taas se, että pienemmällä tiellä menee hyvin mutta jostain syystä kello on eri mieltä! Nelos ek oli todella nopea, varsinkin viimeinen kaksi kolmannesta. No täältä tuli sitten meidän autokunnan paras sijoitus ajallisesti tässä kisassa. Ei se fiilis aina kerro kaikkea… Lopputuloksena oli luokan neljäs sija. Ei oikeastaan eväät korkeammalle olisi riittäneet ja siihen on tyytyminen. Toki yli 60:sten voitto tuli selvällä erolla, pitäisköhän anoa ensi vuodelle HAMU:lta oma luokka meille ”seniileille”, saisi noi viiskymppiset ”junnut” riehua keskenään ;)

Iso kiitos kilpailun järjestäjille, hieno reitti, kompakti aikataulu ja aikaisin kotiin! Kiitos myös huollolle ja yhteistyökumppaneille talvikaudesta.

Hei, talvikausi on taputeltu ja kaksi ongelmatonta kisaa on takana. Siirrämme siis katseet kohti sorakisoja. Clio onkin jo pukeilla odottamassa läpikäyntiä ja tiettyjä perushuolto toimenpiteitä. Myös kartturi Api käy tässä keväällä isommassa remontissa ja palaa kartturin pallille toivottavasti jo elokuun Sastamalan kisaan. Varakartturia on jo hätyytelty ja eiköhän joku nuottia lukeva ”varahenkilö” saada mukaan. Nyt alkaa siis pitkä kevättauko ja seuraava kisa on vasta 27-28.6. Tammisaaressa.
Toivotamme kaikille mukavaa kevättä ja kesän odotusta, palaamme asiaan kun aihetta tulee!

Mekonomen Ralli 25.1, Keuruu

Moi, rallikausi 2025 on polkaistu käyntiin. 11.1 saatiin muutama testikilometri alle Saukkolan EK:lla ja siellä lähinnä oli tarkoitus tsekata että 15” piikkipyörät mahtuvat pyörimään koteloissaan. Etukäteis modaamista tietty helpotti se että tallissa on toinenkin Clio josta oli helppo katsoa mitä pikkujuttuja piti muokata että homma toimii. Testit meni ok ja kaikki siis kunnossa Cliossa,

Sen sijaan tiimin Ducatoa on rakenneltu aktiivisesti jo kolmisen kuukautta pikkuhiljaa ja sekin alkaa olla pikku viimeistelyjä vaille kunnossa. Sisätiloja vaativat hommat tehtiin Kaarlen duunipaikassa Lohjan Autokliniikalla ja maalaukset Serafinan tiloissa Lohjan Ikkalassa. Kiitos heille tilojen käytöstä! Loput hommat tehtiin omalla pihalla, kun toi keksintö ei korkeutensa puolesta mahdu Foxhole Racingin talliin!

Kaikki siis alkoi olla ready ensimmäiseen kisaan. Mutta, ainahan sitä jotain sattuu ja niin tälläkin kertaa. Ducato vietiin jälleen Lohjan Autokliniikan tiloihin torstai iltapäivänä teippihommia varten ja matkalla sinne siitä hajosi pyyhkijän moottori. Soitto Nummelan Fixukseen ja sieltä kerrottiin että perjantaiaamulla klo 6.00 on moottori noudettavissa! Kyllä täällä osataan ja palvelu pelaa! Väliaikaratkaisuna Kaarle veti tuulilasiin pinnoitteen jotta päästään Keuruulle, jossa sitten huoltoherrat vaihtaisivat moottorin.

Aamulla kuudelta kello soi ja yhdistelmä lähti Petterin ja Tompan toimesta kohti Keuruuta, tehden pienen mutkan Nummelassa pyyhkijämoottorin haussa. Hämeenlinnasta kyytiin tuli vielä Pete ja Harri. Kello 11 oli sovittu kartturi Apin kanssa treffit Keuruun Megamarkettiin, jossa oli ilmoittautuminen. Hyvin muuten pärjäsi ilman pyyhkijöitä koko matkan! Myös Anssi liittyi huoltojoukkoihin ja saapui Keuruulle samoihin aikoihin Tikkakoskelta. Kokoontumisen jälkeen ajoimme Keurusselän hotellille ja haimme avaimet mökkiimme, jonka jälkeen Petteri ja Api lähtivät nuotille.Olimme varanneet hallipaikan Cliolle pe-la yöksi ja myös Ducato mahtui sisälle päivällä ja huolto sai pyyhkijän moottorin vaihdettua, joten hienosti meni hommat.

Nuotituksessa tapahtui kaikenlaista ja kakkoserikoiskokeen, Jukojärvi, alkupäässä piti poistua isommalta tieltä pikkutielle n. neljän kilometrin kohdalla, mutta sen paikan missasi aika moni ja nuottia syntyi kilometritolkulla väärältä tieltä! No siinä sitten vähän isommalla porukalla ihmeteltiin asiaa ja löytyihän se merkkaamaton risteys lopulta. Seuraavaksi meidän edellä ajanut kilpailijapari kohtasi tällä pikkutien osuudella vastaan tulevan paikallisen auton ja sen kuljettaja sitten väisti sen verran hyvin että Avensis päätyi ojaan! Hetkessä paikalla oli ainakin kymmenen nuotittajaa ja yritimme saada nostamalla ja hinaamalla Avensista ojasta, mutta ei mitään toivoa. Sinne jäi kaveri odottelemaan hinausautoa. Reitti oli hienossa kunnossa, mutta monin paikoin oli pöperölumen alla peilikirkas jää, joten hieman arvelutti mikä mahtaa olla pito itse kisan aikana. Nuottimersun kahdeksan vuotta vanhat kitkat ei ainakaan kauheasti pitäny. Reitti oli kiva lukuunottamatta ensimmäistä erikoiskoetta, joka oli turhanpäiväinen pyöritys Keuruun moottoriurheilukeskuksen alueella. Muutenhan oli hienoa latua tiedossa ja myös legendaarista pätkää, mm. Jukojärvi ja Urria

Lauantaiaamuna sää oli suorastaan surkea, nollakeliä, räntäsadetta ja kovaa tuulta. Aamulla Clion haku hallilta ja siitä huoltoparkkiin ja katsastukseen.

Kisa starttasi tuolta Keuruun Moottoriurheilukeskuksen EK ykköseltä. Pyöritys alta pois ja kohti Jukojärveä. Siellä oli sitten suistuiltu oikein urakalla ja kuskit kertoivat että varmaan kymmenkunta varoitusta oli matkan varrella. Myös meidän luokasta jäi yksi autokunta kaadon seurauksena sinne. Tuolla toisella erikoiskokeella huomattiin heti viimevuotiset merkit, Väänäsen veljekset menee niin kovaa kyytiä että meillä muilla luokassa ei ollut mitään asiaa siihen vauhtiin. Myös Asko Aalto Peugeotillaan on nostanut vauhtia ja sillekin autokunnalle jouduimme taipumaan vauhdissa.

Tosin yksi juttu oli unohtunut Cliossa tehdä. Penkki kun jouduttiin laittamaan aika alas jotta se ei ota turvakaareen kiinni, niin Petteri ei näe kunnolla ulos, varsinkaan kun ratin säätö ei tule riittävän alas ja näkökentässä on siis ratin kehä! No huollolle hommia ja hakemaan Megamarketista ns lämpöalusia pari kappaletta ja ne sitten kolmos EK:n jälkeisellä tauolla Petterin persuuksien alle ja johan auttoi! Tauon jälkeen sedät ajoivat jo ihan eri kyytiä kun kuski alkoi nähdä eteensä!

Kausi on siis korkattu ja tuloksena ongelmattoman kisan jälkeen Keuruulta luokan kolmas tila. Ihan ok ja ennen kaikkea vauhti parani loppua kohden ja sekös kuskien mieltä lämmitti!

Iso kiitos huollolle, jonka suurimmat ponnistelut kohdistui lähinnä Ducaton pyyhkijän moottorin vaihtoon. Kiitos myös järjestäjille hienosta kisasta ja hienosta reitistä. Lauantai iltaa vietimme mökillä saunoen ja illalla hotellilla ruokailun yhteydessä iskelmälaulukilpailun finaalia kuunnellen.
Seuraava sarjakisa pitäisi olla Vesilahdella 15.2, mutta kun katsoo luontoon ja sääennustukseen, niin onko Pirkanmaalla enää talvea? Nyt ainakin näyttää huonolta, mutta toivotaan että sää tekee vielä käänteen talvisemmaksi.

Katsotaan kuin käy ja palataan aiheeseen toivon mukaan tuon kisan jälkeen!